10.11.2017

Jussi Niinistö hinkuaa sotaa

Joudun näin tekemään, kun haluan saada myöhemminkin lukea tätä juttua, ja kun en ole lehden tilaaja, niin en sitä sitten taatusti näe. 

Jussi Niinistön toimet on kuin AKS- käsikirjan mukaan Suur-Suomi Niinistön tavoitteena, tahtoo hakata umpiluista kalloaan Karjalan mäntyihin, saadakseen napit kauluslaattoihin..... 

Sotilasliitto Nato valmistautuu Euroopassa käytävään suursotaan – nyt valmistellaan kahta esikuntaa, joiden tarkoitus on saada nopeasti ja paljon sotakalustoa rintamalle
Suomi riensi innokkaana tukemaan Hollannin ajamaa uutta EU-hanketta karsia pullonkauloja sotilaallisilta kuljetuksilta. Naton pääsihteerin Stoltenbergin mukaan ”sotilaallisesta liikkuvuudesta voi tulla Naton ja EU:n yhteistyön todellinen lippulaiva”.


BRYSSEL 

SOTILASLIITTO Nato on pannut kaksipäiväisessä puolustusministerien kokouksessaan vireille hankkeen, jolla pyritään valmistautumaan mahdolliseen Euroopassa käytävään suursotaan. Tämä tarkoittaa, että sotilasliitto laajentaa katsettaan Itämeren alueesta entistä enemmän koko Eurooppaa koskevaksi. 

Nato alkaa valmistella kahta uutta esikuntaa, joista toinen keskittyy Euroopan ja Yhdysvaltain välisen meriyhteyden turvaamiseen ja toinen Euroopan sisäiseen logistiikkaan. Tarkoituksena on saada nopeasti ja paljon sotakalustoa potentiaaliselle rintamalle, jota ei nimeltä mainita, mutta joka liittyy kaikkein todennäköisimmin Venäjään. 

Uusilla esikunnilla Nato kääntää henkisiä kellojaan, sillä komentorakennetta ei ole uudistettu näin paljoa vuosikymmeniin. Kylmän sodan aikana sotilasliitolla oli 33 esikuntaa, joissa palveli 22 000 sotilasta, mutta sittemmin rakennelma on kutistunut nykyiseen seitsemään esikuntaan ja noin 6 800 sotilaaseen. 

”Naton pelote ja puolustus ei kohdistu mihinkään tiettyyn maahan.–  – – Tämän sanottuani, olemme nähneet entistä määrätietoisemman Venäjän, joka on useiden vuosien ajan sijoittanut voimakkaasti sotilaallisiin valmiuksiinsa”, totesi Naton pääsihteeri 
Jens Stoltenbergkeskiviikkona perustellessaan uusien esikuntien tarvetta. 

ESIKUNTIEN sijainnista ei ole tehty päätöksiä, sillä nyt ollaan vasta valmisteluvaiheessa ja asiat tarkentuvat ensi kevääseen mennessä. Diplomaattilähteiden mukaan merikuljetuksiin ja niiden turvaamiseen keskittyvä ”Atlantin esikunta” saatetaan sijoittaa Yhdysvaltoihin, millä yritettäisiin sitouttaa oikukkaan presidentti Donald Trumpin hallintoa tiiviimmin Nato-yhteistyöhön. 

Joukkojen ja sotakaluston liikuttamiseen keskittyvä esikunta taas saatetaan sijoittaa Saksaan. Se olisi maantieteellisesti järkevä sijainti ja lisäisi entisestään Saksan painoarvoa. Saksa on raskaan historiansa vuoksi ollut aiemmin varovainen sotilaallisissa yhteistyöhankkeissa. 

Nato päätti kesän 2016 huippukokouksessaan Varsovassa neljän –noin tuhannen Nato-sotilaan vahvuisen – taisteluosaston sijoittamisesta Baltian maihin ja Puolaan. Saksa johtaa Liettuaan sijoitettua pataljoonaa.

LOGISTIIKKAAN keskittyvää esikuntaa perustellaan sillä, että Naton eurooppalaiset jäsenmaat – joista 22 kuuluu myös Euroopan unioniin – ovat päästäneet infrastruktuurinsa tai lupajärjestelynsä repsahtamaan ainakin sodankäynnin näkökulmasta. 

Koska Nato ei rakenna teitä eikä siltoja, sotilasliitto pyrkii patistamaan Euroopan unionia ja sen jäsenmaita hommiin. Stoltenbergin mukaan ”sotilaallisesta liikkuvuudesta voi tulla Naton ja EU:n yhteistyön todellinen lippulaiva”. 

Naton mukaan joidenkin jäsenmaiden tulee esimerkiksi vahvistaa siltojaan ja parantaa tieyhteyksiään, jotta kaikki raskas kalusto saadaan kuljetettua nopeasti ja mahdollisimman vähällä byrokratialla oikeisiin asemiin. 

Nämä suunnitelmat ovat enemmän kuin mieleen Suomelle, joka on on ilmoittanut halustaan osallistua Hollannin esittämään EU-hankkeeseen vähentää sotilaskuljetusten rajabyrokratiaa ja hävittää logistisia pullonkauloja jäsenmaiden väliltä. 


Puolustusministeri Jussi Niinistö (uuvatit) totesi torstaina Brysselissä, että Suomen huoltovarmuus paranisi, jos tiettyjä ”juridisia ja byrokraattisia sudenkuoppia” saataisiin karsittua. Hänen mukaansa Suomessa ei sen sijaan ole huolia esimerkiksi tieverkon suhteen mahdollisen sodan syttyessä. 

”Kyllä Suomi on tunnistanut omat tarpeensa ja sitä mukaan mitoittanut tiestönsä ennen tätä, että meillä ei varmasti tämän tyyppisiä ongelmia ole”, Niinistö sanoi. 


Hänen mukaansa Krimin valtaaminen 2014 sai Naton havahtumaan siihen, miten erilaisia käytäntöjä on, kun puhutaan rajat ylittävästä sotilasyhteistyöstä. 

”Jopa Nato-maiden välillä on huomattavan erilaista lainsäädäntöä.” 

EU- ja Nato-käytävillä käytetään nyt toiveikkaasti termiä ”sotilaallinen Schengen”, jolla viitataan rajoituksettomaan liikkumiseen EU-alueella. 

Hollannin ajama ja Suomen tukema EU-hanke liittyy niin sanottuun pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön (PRY), jonka yksi lähtölaukaus nähdään ensi viikon maanantaina. Silloin ulkoministereiden kokouksessa Suomi ja yli 20 muutakin EU-maata ilmoittavat halustaan osallistua PRY:hyn. 

Sen puitteissa on esitetty jo yli 40 erilaista yhteistyöhanketta, joihin maat saavat halutessaan osallistua. Niinistön mukaan Suomea kiinnostaa esimerkiksi satelliittiyhteistyö ja kyberturvallisuushankkeet, mutta hänen mukaansa ”kyse ei ole kovasta turvallisuudesta vaan täydentävästä toiminnasta”. 

Suomelle PRY ja muut EU:n puolustusyhteistyön projektit ovat tärkeitä, koska maa ei kuulu Natoon eikä kansa ilmaise halua siihen liittymiseen. Vain 22 prosenttia suomalaisista haluaa, että Suomi hakisi Nato-jäsenyyttä, HS:n äskettäin teettämä 
kysely kertoo. 

EU:n ja Naton lisääntyvä yhteistyö tarjoaa Suomelle uusia portteja päästä mukaan Nato-hankkeisiin, minkä lisäksi Naton toimintaan osallistutaan rauhankumppanuusohjelman kautta. Suomen ministerit saavat silloin tällöin kutsuja joihinkin Nato-tapaamisten osioihin, mutta esimerkiksi keskiviikon kokous pidettiin Nato-jäsenten kesken. 

”Kunhan seuraan katseella, ne ovat Nato-maiden asioita. Suomella ei ole siihen mitään sanottavaa”, Niinistö kommentoi mietteitään siitä, millaisia ajatuksia Naton päätökset uusien esikuntien perustamisesta herättävät. 

Niinistö osallistui kokouksen osaan, jossa puhuttiin terroristijärjestö Isisin vastaisesta taistelusta ja Afganistanin operaatiosta. 

NATON puolustusministerit päättivät keskiviikkona myös yhteisen kybersodankäynnin operaatiokeskuksen perustamisesta. Stoltenberg ei kertonut, mihin keskus sijoitetaan, mutta hänen mukaansa aikeena on juottaa 29-jäsenisen liiton kansalliset kybervalmiudet Naton operaatioiden palvelukseen. 

Esikunnat ja kyberkeskus ovat suurimmat remontit sen jälkeen kun Nato lujitti Baltian puolustusta. Mikäli suunnittelutyö valmistuu ajallaan, esikunnista saatetaan tehdä päätös ensi kesänä pidettävässä Brysselin huippukokouksessa. 

Natossa valtionjohtajien huippukokouksia pidetään yleensä kahden vuoden välein. Niiden välissä puolustus- ja ulkoministerit pitävät kokouksia, joissa seurataan edellisten huippukokouksien päätösten toteutumista ja valmistellaan tulevia suurempia päätöksiä. 

NATOSSA ja sen tärkeimmässä jäsenmaassa Yhdysvalloissa kannetaan huolta Venäjän aggressiivisesta käytöksestä. Yhdysvaltain ja muiden länsimaiden mukaan syyskuun Zapad-suursotaharjoitukseen osallistui huomattavasti paljon enemmän sotilaita kuin mitä Venäjä ilmoitti: Venäjä puhui alle 13 000 sotilaasta. 

Länsilähteiden mukaan jopa sadantuhannen sotilaan harjoituksessa valmistauduttiin suursotaan Nato-maita vastaan ja muun muassa hahmoteltiin Baltian maiden alueiden valtaamista, kuten 
HS äsken selvitti. Venäjä on viime vuosina lisännyt läntiselle sotilasalueelleen esimerkiksi kaksi uutta noin 10 000 sotilaan divisioonaa ja uusia asejärjestelmiä. 

Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis selosti keskiviikkona muiden Nato-maiden ministereille, että Yhdysvaltain mukaan Venäjä rikkoo keskimatkan 



ydinohjusten INF-sopimusta, jolla Yhdysvallat ja Neuvostoliitto onnistuivat 1980-luvun lopulla purkamaan kylmän sodan jännitteitä ennen Neuvostoliiton romahtamista.

NATON uusi toimeliaisuus alleviivaa sitä, että Donald Trumpinalkukauden nostattamat pelot Yhdysvaltain sitoutumisen asteesta Nato-yhteistyöhön ovat hälvenneet. Diplomaattien mukaan nyt on totuttu katsomaan ”mitä Yhdysvallat tekee, eikä mitä se sanoo”.

Trumpin twiittailu jätetään enimmäkseen omaan arvoonsa. Yhdysvaltain katsotaan nyt sitoutuvan Nato-yhteistyöhön kuten aiemminkin.

Viime toukokuussa muiden Nato-maiden johtajat olivat hämmentyneessä tilassa, kun Trump ei Naton uuden päämajan vihkiäisissä Brysselissä ilmaissut selväsanaista tukeaan sotilasliiton yhteispuolustukselle. Sittemmin hän on luvannut Yhdysvaltain tulevan apuun, jos joku Nato-jäsenmaa joutuu hyökkäyksen kohteeksi.

Sävellajin muutos Yhdysvalloissa on johtanut siihenkin, ettei Nato-kokouksia käytetä enää niin paljoa jäsenmaiden puolustusmenojen vatkaamiseen. Trump on painostanut erityisen voimakkaasti eurooppalaismaita kasvattamaan puolustussatsauksiaan, sillä niistä valtaosa on kaukana Naton asettamista tavoitteista.

Nato-ministereiden kokouksessa keskusteltiin tällä kertaa myös hieman epätavanomaisesta aiheesta: Pohjois-Koreasta. Se on Natonkin kannalta relevanttia, koska jos Yhdysvallat joutuu Itä-Aasiassa suuren konfliktin keskelle, sen voimavarat ovat koetuksella.

”Maailma ei pysähdy. On Pohjois-Koreaa, Saudi-Arabiaa ja Libanonia. Yhdysvaltain huomio voi pian olla muualla ja silloin Euroopan on kannettava enemmän vastuuta puolustuksestaan”, Nato-diplomaatti totesi haluamatta nimeään julkisuuteen. 

24.8.2017

Oletko liian kiltti?


Näin minulta kysyttiin, onko suomalaiset liian lapsenuskoisia ja kilttejä? Kysyjä oli musliminainen! Tuosta kiltteydestä saimme nyt sitten näytteen, mitä seuraa siitä!

Olen itse äärimmäisen vihainen tapahtuman johdosta, koska olen saanut rasistiksi haukkumisen, ja jopa SKP paikallinen puolueosasto oli sitä mieltä, että en saa kirjoittaa omalla nimelläni näitä juttuja, vaan olisi  pitänyt kirjoittaa valenimellä, niin kaikki olisi ollut kunnossa, ettei puoluetta sotkettaisi kirjoituksiini. No nyt ainakin sotketaan ja ihan tahallaan, vaadin silloin että pakolaisten valinta pitää tapahtua lähtömaassa, tai ainakin aivan viereisissä valtioissa, eikä lähettää, tai päästää maahan summanmutikassa pakolaisia ja niiksi tekeytyviä, vaan pitää tarkastaa taustat.



Suren sitä tosiasiaa, että olin mukana puolueessa, jossa vaaditaan kaikille vapaata tuloa maahan, ilman mitään kontrollia, sillä eihän ne ole mitään rikollisia, vaan ihmisiä ja että entä sitten jos on rikollinen tausta, hän on silti oikeutettu saapumaan tänne turvaan? Olen sen verran puupää, että en tuollaista voi hyväksyä, ja jos rikollinen pakenee maasta, niin hänet pitää palauttaa takaisin kärsimään rangaistus kotimaassaan.

Nyt tänne on tullut äärijärjestöihin kuuluvia, eikä oikeuslaitos voi sille enää mitään nykyisten idioottimaisten lakien takia. Ja tämän takia kärsimme nyt seurauksista, ja pahinta tässä on se, että tämä viha mikä nyt on tullut pakolaisia ja ulkomailta tänne tulleita kohtaan kohdistuu nyt täysin syyttömiin Suomessa asuvia ulkomaalaisia kohden. Nyt on otettava järki käteen ja  toimittava oikein, eikä mitään kostotoimia kunniallisia työssä käyviä lapsiaan kasvattavia ulkomaalaisia kohden. Kaikki muslimit ei ole terroristeja ja se pitää muistaa, ja kunnioittaa heitä, jotka noudattaa Suomen lakeja asetuksia, sillä tämä niin sanottu valheellinen uskonvaino kohdistuu myös heihin, ei suomalaisten puolelta, vaan kiihkouskovaisten taholta, jopa niin että eurooppalaisittain pukeutuvia naisia vanhoilliset muslimit haukkuu huoriksi, syljetään päälle ja luvataan hakata ja jopa tappaa, kun ovat pettäneet Islamin uskon? Tosiasia on se, että Koraani ei vaadi pukeutumaan vaan Koraani ei suoraan käske naisia käyttämään burkaa tai niqabia. Koraani neuvoo pyrkimään vaatimattomuuteen ja peittämään itsensä pään ja poven yli menevällä hunnulla. Vaatimattomuus on tosin vähän suhteellinen käsite.



Burka käyttämisen kieltävää lakia vaaditaan yhä kiivaammin ja esm Ranska on siihen päätynyt. Mitä sanoo musliminainen siihen kieltoon? Hän on kiivaasti sitä mieltä, että se on saatava myös tänne Suomeen, sillä se on vain miesten vaatimaa muka siveellistä käytöstä, ja ne jotka ei käytä, ovat vapaata riistaa heille, eli huoria, joita voi pilkata, hakata ja vaikka raiskata, eikä saa rangaistusta, no onneksi tuo on pikku hiljaa vähentynyt, mutta juuri luin siitä, miten Marokossa yksin kulkevaa naista oli lähennelty ja uhattu vaikka millä tavoin.

Video on epämiellyttävää katseltavaa. Joukko nuoria miehiä on piirittänyt keskellä päivää bussissa matkustavan naisen, joka itkee ja anelee heitä päästämään hänet.

Ahdistelijat riisuvat naisen puoli alasti ja koskettelevat häntä. Samalla he naureskelevat ja nimittelevät naista arabian kielellä.

Tämä Luoteis-Afrikan Marokon suurimmassa kaupungissa Casablancassa kuvattu video julkaistiin maanantain vastaisena yönä.

Sen jälkeen maassa alkoi äänekäs debatti seksuaalisesta häirinnästä, jonka kohteeksi marokkolaiset naiset joutuvat.

Naisten seksuaalinen ahdistelu ja hyväksikäyttö on Marokossa tavallista.

Maassa tehdyn tutkimuksen mukaan lähes kaksi naista kolmesta on kokenut fyysistä, psyykkistä, seksuaalista tai taloudellista hyväksikäyttöä, kirjoittaa uutistoimisto Reuters.

Video ei ole ensimmäinen todiste marokkolaisnaisten kokemuksista.

Aiemmin elokuussa tiedotusvälineet kiinnittivät huomiota Tangerin kaupungissa kuvattuun videoon, jossa t-paitaan ja farkkuihin pukeutunut nainen joutuu kadulla miesjoukon piirittämäksi ja ahdistelemaksi.

Laki ja viranomaiset ovat tähän asti sallineet naisten kaltoin kohtelun.
– Marokon laki tuomitsee naisten ahdistelun töissä, muttei julkisilla paikoilla, ihmisoikeuksista vastaava ministeri Mustapha Ramid sanoi uutistoimisto AFP:lle.

– Naisten ahdistelu on arkipäivää, sanoo 22-vuotias Wafae Le Monde Afrique -sanomalehdelle.
Hänen mukaansa nainen, joka liikkuu yksin kolmen miljoonan asukkaan Casablancassa, ottaa aina riskin.

– Olimme sitten bussissa tai kadulla väkijoukon ympäröimänä, meitä kosketellaan ja meille huudellaan. Miehet avaavat sepaluksensa, hierovat itseään naisten selkää vasten ja jopa masturboivat päällemme. Julkisilla paikoilla! Ympärillä ihmiset teeskentelevät, etteivät näe. Bussinkuljettajat eivät puutu tilanteisiin ikinä.

Marokko on muslimimaa, jossa naisten ei edellytetä pukeutuvan huiviin. Moni tosin pukeutuu ainoastaan suojautuakseen miesten hyökkäyksiltä.

Vihamieliset asenteet naisia kohtaan kertovat yhteiskunnasta, joka tasapainoilee modernin ja vanhoillisuuden välimaastossa.

Vaikka videolla esiintyneiden nuorten miesten käytös tuomittiin laajasti koko maassa, internet-keskustelijoiden joukosta heille löytyi myös ymmärtäjiä. 

Heidän mielestään ahdistelu on naisten omaa syytä. Kirjoittajat syyttivät bussin naista esimerkiksi provosoivasta pukeutumisesta ja epäilivät häntä prostituoiduksi.

– Tuomitsen teon, mutta peittäkää itsenne. Tämä tapaus oli helppo riisua, eräs kommentoi.
Kun viime uutenavuonna Istanbulissa tapahtuneen terrori-iskun jälkeen kävi ilmi, että uhrien joukossa oli marokkolaisia naisia, maassa alkoi heihin kohdistunut internetin vihakampanja.
Siihen osallistuneet kyseenalaistivat, miksi naiset olivat yökerhossa juhlimassa, jos he ovat muslimeja.

Maassa rehottavista asenteista huolimatta bussiahdistelua ei ole katsottu läpi sormien.
Viranomaiset pidättivät maanantaina kuusi 15 – 17-vuotiasta nuorta miestä, joita epäillään nuoren naisen seksuaalisesta häirinnästä Casablancassa.

Turun Sanomien juttu




Jos tilanne on Marokossa tuo, niin mitä se on vielä vanhoillisemmassa maassa, ja josta tänne tulee vanhoillisia muslimeja, jotka ilmoittaa, että Suomen on noudatettava heidän vaatimuksiaan ja lakejaan, ja meillä tulee olla papit, jotka ovat korkeimpia tuomareita? En hyväksy, eikä ystäväni muslimiperhe sukulaisineen hyväksy näitä vaatimuksia, sillä jos lähdetään sotaa pakoon, niin miksi tuodaan se sota tänne?

Sunnimuslimit ei hyväksy Shiiamuslimeja, arabit ei hyväksy kurdeja, iranilaiset ja irakilaiset ei hyväksy toisiaan, miten saada nämä Suomessa olemaan sovussa? Ei millään ja valtion hallinnon on tämä tajuttava ja toimittava sen mukaan. Pakolaisten vastaanottaminen pitää tapahtua tiukan seulan läpi, ja jo maahan tulleet pakolaisten uusi tarkistus suoritettava ja laittomat pakolaiset on poistettava vaikka armeijan apua käyttäen, muuten saamme lisää murheita Suomeen. Tämäkin vaatimus armeijan avun käyttämisestä SKP- Turun osasto tyrmäsi.




Kirjoitin jo viime keväänä tästä asiasta, josta Iltalehti nyt kirjoittaa! Iltalehti

IL- lähde: Turun itäkeskuksessa radikaali moskeija - "Supo varoitti meitä jo yli vuosi sitten"

Suojelupoliisi on varoittanut Turun Varissuolla asuvia shiiamuslimeja radikaalista moskeijasta viime vuonna, kertoo Turun puukotusepäilyistä vapautetun pakettiautomiehen naapuri.


- Supo kävi jo yli vuosi sitten alkutalvesta 2016 varoittamassa meitä, että sieltä saattaa joku isku tulla ja että haluavat suojella meitä. Kukaan ei tiedä, kuka siellä on imaamina, Auranlaakson shiiamoskeijassa käyvä naapuri sanoo Iltalehdelle.

Hän ei tiedä, onko pakettiautomies shiia vai sunni tai onko hän käynyt moskeijassa. Sitä pyörittävät afgaanisunnit.

- Siellä käy myös somaleja ja marokkolaisia. Olen nähnyt vain miehiä ja heitä on kymmeniä. Heidän pukeutumistyyli ja olemus sopii radikaaleihin ajatuksiin, naapuri väittää.

20 vuotta Suomessa asunut insinööri pelkää edelleen perheensä puolesta ja haluaa pysyä nimettömänä.

- Pidimme tiistaina asukastilaisuuden. Asukkaat ovat vieläkin ahdistuneita ja häpeissään. Itsekin oli vaikeaa mennä työpaikalle maanantaina, vaikka mulla on ollut samat työkaverit 15 vuotta.

Iltalehden tavoittama Supon tiedotuspäällikkö Jyri Rantala ei vahvista, mutta ei kiistäkään tietoa.
- Jos me kerrotaan, että ollaan kauppakeskuksessa x seuraamassa radikalisoivaa toimintaa, niin se todennäköisesti siirtyy muualle.

Naapurissa hiljaista

Joukkopuukotusepäilyistä vapautettua, 24-vuotiasta marokkolaismiestä ei ole nähty kotonaan viime perjantain jälkeen.

- En ole nähnyt häntä sitten viime perjantain. Tulivat käymään ja lähtivät saman tien iltaseitsemän ja kahdeksan välillä.

Pakettiautomies herättää edelleen pelkoja naapurustossa, vaikka poliisi ei enää epäile häntä mistään.
- Isännöitsijän ja asukastoimikunnan tilaisuudessa keräsimme adressin, että hänet saataisiin täältä pois.

Taloyhtiö on Turun kaupungin kiinteistöyhtiön TVT:n vuokrakohde.

- Häätötoiveista en tiedä. Emme kommentoi asukkaiden asioita. Me emme järjestäneet tilaisuutta. Saimme sinne kutsun. Toivoisin asukkaille asumisrauhaa, kiinteistöpäällikkö Lasse Lähdemäki toteaa Iltalehdelle.

TVT:llä on yli 11 000 asuntoa.



Moskeijan sisäänkäynti Varissuolla.

 Olemme tilanteessa, jossa on uskallettava sanoa mielipiteensä vapaasti, ilman poliittisia tai uskonnollisia vaikutteita, ja kertoa huolensa, ilman että syyllistetään rasistiksi, tai peräti kuten minua syyllistettiin olevani fasisti- rasisti. Koska ilmaisin mielipiteeni vapaasti tänne tulleita, ja niitä jotka on saaneet kielteisen päätöksen, on lähetettävä pois takaisin kotimaahansa.










11.8.2017

Sivistynyt Suomen armeijako?





Natsien pohjoinen vankileirien saaristo oli suurempi kuin tiedettiin – Saksa piti Lapissa lähes 200:aa vankileiriä

Yle 

Natsi-Saksalla oli vankileirejä Lapissa ja Pohjois-Suomessa 2. maailmansodan aikana enemmän kuin tähän asti on tiedetty.




Kartta saksalaisista vankileireistä sodan aikana.




Kartta saksalaisista vankileireistä sodan aikana.Yle Uutisgrafiikka
Inari
Arkeologit ja harrastajat rapsuttavat lastoilla varovasti pohjoista mäntykangasta nelostien varressa Inarin ja Kaamasen välillä. Tämä metsä kätkee toisen maailmansodan aikaisen natsi-Saksan vankileirin jäännökset. Näkyvin pilkistää vain ruostuvien säilykepurkkien ja kamiinoiden jäänteitä. Saksan armeija tuhosi leirin rakennelmat vetäytyessään kohti Norjaa syksyllä 1944.
Nyt leirin jäänteitä tutkitaan ensimmäistä kertaa arkeologien johdolla. Aiemman historiatutkimuksen perusteella tiedetään vankien olleen neuvostoliittolaisia sotavankeja, joilla teetettiin metsä- ja tietöitä. Arkeologi Oula Seitsonen Helsingin yliopistosta on vuosia kaivanut leirejä Lapissa vuodesta 2009.




Kaivauksia saksalaisten Inarin Hyljelahdessa toisen maailmansodan aikaan sijainneella vankileirillä 8.8.2017
 
 
 
 
Kaivauksia saksalaisten Inarin Hyljelahdessa toisen maailmansodan aikaan sijainneella vankileirillä 8.8.2017Jarmo Honkanen / Yle

– Kun aloitettiin, niin tunnettiin vajaa sata vankileirikohdetta, saksalaisten vetämää vankileirikohdetta Suomen Lapin alueelta ja nyt Pohjois-Suomen alueella näiden tunnettujen kohteiden määrä on liki tuplaantunut tähän mennessä, että nyt on vajaa 200 kohdetta, sanoo arkeologi Oula Seitsonen.

Natsi-Saksan jättämiä kohteita ovat selvittäneet Helsingin ja Oulun yliopistojen ja Metsähallituksen arkeologit ja muut tutkijat. Nyt meneillään oleva tutkimushanke on Helsingin ja Oulun yliopistojen ja nimeltään Lapin synkkä kulttuuriperintö.



Kaivauksissa löydettyä esineistöä Peltojoella Karigasniemen tien varressa sijainneelta vankileiriltä.





 
Kaivauksissa löydettyä esineistöä Peltojoella Karigasniemen tien varressa sijainneelta vankileiriltä. Oula Seitsonen / Helsingin yliopisto
 

Leirien kaivauksissa on löytynyt mm. säilykepurkkien, astioiden, sotatarvikkeiden ja asusteiden jäänteitä.

– Itse tehtyjen kengänpohjien jäänteet ja niitten työstöjäte eli kuminpalaset mitä vangit on kenkiä itselleen askarrelleet, niin ne ovat tämmöinen paras merkki vankien läsnäolosta.




Saksalaiset sotilaat vahtivat sotavankien työskentelyä. Antti Peronius arvioi suomalaisten ja saksalaisten tulkkina toimineen isoisänsä Max Peroniuksen ottaneen kuvan hautoja kaivavista sotavangeista Inarissa sijainneen saksalaisten sotasairaalan alueella vuosien 1942–1944 aikana.
 
 
 
 
 
Saksalaiset sotilaat vahtivat sotavankien työskentelyä. Antti Peronius arvioi suomalaisten ja saksalaisten tulkkina toimineen isoisänsä Max Peroniuksen ottaneen kuvan hautoja kaivavista sotavangeista Inarissa sijainneen saksalaisten sotasairaalan alueella vuosien 1942–1944 aikana. Max Peronius 1942-1944

Joukkohautojen tutkinta seuraava askel?

Historioitsijat ovat arvioineet saksalaisilla olleen näillä pohjoisilla leireillä 30 000 vankia. Tuhansia kuoli nälkään ja muihin rasituksiin. Vainajien jäänteitä ei ole ainakaan vielä tutkittu.

– Meillä ei näissä tutkimuksissa ole olleet fokuksessa joukkohaudat ja hautapaikat, mutta se tulevaisuudessa voisi olla ihan potentiaalinen tutkimussuunta, sanoo arkeologi Oula Seitsonen.

Natsi-Saksan Lapin vankileirien uhrit ovat tuntemattomia. Tappion uhatessa natsit hävittivät leirien arkistot. Kaivauksissa on löydetty poltettujen mappien jäänteitä. Tuntemattomuudesta kertoo myös täällä Inarin Hyljelahden leirin alueella Suomi-Neuvostoliitto – seuran aikanaan pystyttämä muistomerkki. Paadessa on luku 50, muttei yhtään nimeä.






Kuolemanleirien lapset 

Hannu Teider
Sotahistoria 14.12.2012 14:59 
Hotelli Severnajan kabinetissa on tuskastuttavan kuuma. Lämpö ei johdu pelkästään iäkkäiden karjalaisten sotavuosien muistoista. Patterit hohkaavat venäläiseen tapaan täysillä.

Kokoontumispaikkana on sota-ajan suomalaisille tuttu hotellirakennus. Se tunnettiin jatkosodan vuosina Äänislinnan keskustassa nimellä Pohjola.

Talvisodan alla valmistunut kolossaalinen hotelli vaurioitui pahoin jatkosodan ilmapommituksissa. Venäläisten uudelleen rakentama hotelli avattiin Karjalan vapauttamispäivänä 26. heinäkuuta 1948.
Pöydän ympärille istuutuu viisi iäkästä karjalaista, joiden lapsuuden kokemukset suomalaisten keskitysleireistä ovat järkyttäviä.

”Lapsuus riistettiin minulta. Sitä ei ollut lainkaan”, parahtaa Äänisniemeltä kotoisin oleva Tamara Kardaš.

Itä-Karjalaan perustettiin Päämajan käskyllä jatkosodan vuosina kaikkiaan 14 keskitysleiriä, joista seitsemän sijaitsi Petroskoissa.

Leirien nimi vaihdettiin vuodesta 1943 lähtien siirtoleiriksi, koska keskitysleiristä heijastui Saksasta huono kaiku.

Suomalaiset siirsivät leireille sodan jaloista venäläistä siviiliväestöä; naisia, lapsia ja vanhuksia. Leirit purettiin vasta kesällä 1944, kun suomalaisten vetäytyivät Petroskoista.

Suomalaiset miehittivät Itä-Karjalaa tuhatkunta päivää 1941–44.

”Olin kolmevuotias, kun jouduin leirille. Olen kiitollinen äidille ja vanhemmille sisaruksille, että selvisin hengissä”, Kardaš jatkaa.

Kardaš pakotettiin leirille yli kahdeksi vuodeksi, tammikuusta 1942 kesäkuuhun 1944 saakka. Leiriläisten ihmisarvoa loukattiin, vaikkei Kardaš kaikkea julmuutta silloin ymmärtänyt.

Joku vanki niskuroi, hidasteli tai yritti puhua venäjäksi. Hän sai heti kiväärinperästä. Venäjäksi puhuminen ja laulaminen oli kielletty. Se ärsytti vartijoita, jotka eivät osanneet kieltä. Kun eivät ymmärtäneet, he tulkitsivat vankien punovan juonia.

Aavehyökkäys

Klaudia Nuppijeva, 72, pelästyi pahan päiväisesti suomalaisjoukkojen hiihtäessä hänen kotikyläänsä Rimiin Karhumäen lähistöllä myöhäissyksyllä 1941.

Synkät leirimuistot eivät koskaan unohdu, kertovat Klaudia Nuppijeva (oik.), Alevna Zukova, Ivan Maksim, Tamara Kardaš ja Antonia Kalkaseva. Kuva: Pekka Nieminen.

Synkät leirimuistot eivät koskaan unohdu, kertovat Klaudia Nuppijeva (oik.), Alevna Zukova, Ivan Maksim, Tamara Kardaš ja Antonia Kalkaseva. Kuva: Pekka Nieminen.
Kylän miehet olivat rintamalla. Suomalaiset näyttivät aavemaisilta valkoisissa lumipuvuissa.

”Suomalaiset ilmestyivät yllättäen metsästä. Meidät komennettiin heti jättämään koti. Valmis ateria jäi liedelle, ruokaa komeroon ja lehmä navettaan. Aluksi meidät vietiin autioon taloon”, äidin ja viiden sisaren kanssa muuttokomennon saanut Nuppijeva muistelee.

Äiti lähti salaa takaisin kotiin ja palasi lehmän kanssa lastensa luokse. Lehmä teurastettiin ja liha piilotettiin varastoon.

Rangaistus seurasi välittömästi, kun suomalaiset löysivät lihakätkön. Suomalaissotilaat olivat vihaisia äidille.

”Liha takavarikoitiin ja äiti vangittiin. Hänet palautettiin runsas vuosi myöhemmin leirille.” Lapset pelästyivät, kun takaisin tuli apaattinen ja mielisairas äiti. Hän ei koskaan toipunut ennalleen. Äiti kuoli huhtikuussa 1945.

Kuusi lasta jäi orvoiksi.

Nälkä tappoi

Lähes 300 000 asukkaan Petroskoin keskustaa halkoo Lenina-katu, jonka autoliikenne humisee taustalla.

Ulkona Karjalan talvi puree jäätävästi. Äänisen aavalta ulapalta tuleva hyinen tuuli pureutuu vaatteidenkin läpi.

Erityisen kylmä ja kalsea oli talvi Itä-Karjalassa 70 vuotta sitten. Ruokaa oli vähän ja puute näkyi leireillä.

Talvella 1942 kuoli leireillä kuukausittain nälkään jopa 500–600 venäläisvankia. Tuolloin leirien vankimäärä oli suurimmillaan.

Lähes 24 000 venäläistä oli vangittu talvella 1942 Itä-Karjalan keskitysleireille.

Nälkä ja sairaudet tappoivat vangittuja leiriläisiä. Jäljellä oli vuoden 1942 lopulla enää noin 14 000 leiriläistä.

Suhteellisesti eniten leireillä kuoli vastasyntyneitä lapsia. Naiset, jotka imettivät vauvojaan, menehtyivät pian aliravitsemukseen. Pian kuolee myös vainajan pienokainen. Nämä imeväiset, alle nelivuotiaat, eivät ensi kesää näe.

Saunakauhua

Leiriläisten muistavat yhtenä kauhistuttavimmista kokemuksista saunan. Varsinkin lapsille ensi kokemus saunasta oli pelottava.

”Suomalaiset komensivat meidät pakolla tulikuumaan saunaan. Saunan jälkeen meitä kasteltiin jääkylmällä vedellä. Monet lapsista menettivät tajuntansa”, Nuppijeva kertoo.

Leiriläiset kammoksuivat myös veren luovutusta. Hyväkuntoisimmilta leiriläisiltä otettiin väkisin verta.

Leiriläisten unelma liittyi aina syömiseen. Nälkä kurni vatsoissa päivät ja yöt.

Nälkäiset lapset ryömivät piikkilanka-aitojen alitse, kun kävivät etsimässä ruokaa leirin ulkopuolelta.

Osa leirin vartijoista suhtautui lasten reissuihin ymmärtäväisesti. He katsoivat muualle, kun lapset ryömivät piikkilanka-aitojen alitse. Toisinaan vanhemmat vangit lähettivät lapsia kaupungille kerjäämään suomalaissotilailta ruokaa ja rahaa.

Suomalaiset sotilaat antoivat nälkäisille lapsille usein leipää, sokeria ja jopa elintarvikekuponkeja. Ne kävivät leirissä valuutasta. Kupongit siirtyivät nopeasti leirien ja työmaiden mustan pörssin kiertoon. Kaupan teko oli kielletty, mutta vartijat itse pyörittivät sitä.

Nuppijeva muistelee suomalaisten vetäytymistä Petroskoissa 26.–27. kesäkuuta 1944 sekasorron aikana. Kadut olivat täynnä väkeä.

”Pelkäsin kovasti mitä tapahtuu. Osa lapsista juoksi etsimään ruokaa, heti kun meidät vapautettiin leiriltä. Kun lapset pääsivät ruokavarastojen luokse, venäläissotilaat alkoivat ampua heitä.”

”Komensin siskoani kauhuissani, Raisa älä mene sinne”, Nuppijeva kertoo.

Marsalkan vierailu

Antonia Kalkaseva, 88, kuuntelee mietteliäänä vieressä istuvien sotamuistoja.
Onnellinen lapsuus Äänisen rannalla muutaman talon kylässä päättyi sotaan.

Hänen perheensä valmistautui sotaan varastoimalla ruokaa. Kolhoosissa työskennelleet isä ja äiti olivat piilottaneet ruokaa, ennen kuin isä joutui rintamalle.

”Suomalaiset ilmestyvät hiihtäen myös meidän kylään. Kuulustelut alkoivat välittömästi. Meiltä vaadittiin partisaanien ilmiantamista, mutta emme tienneet asiasta mitään”, Kalkaseva kertoo.
Kuudesta lapsesta vanhin oli 17-vuotias. Vanhimmat lapset ja äiti määrättiin metsätöihin, nuorimmat lapset joutuivat leirille.

”Kaadoimme puita aamusta iltaan. Meille oli määrätty normit, jotka piti päivän aikana täyttää. Jos tavoitteeseen ei päässyt, vähennettiin ruoka-annosta.”

Kalkaseva oli tuolloin 15-vuotias. Hän sairastui ja joutui sairaalaan.

Sairaalassa vieraili myös Suomen armeijan ylipäällikkö C.G. Mannerheim. Tapaamisesta tuli ikimuistoinen.

”Mannerheim oli pitkä ja ryhdikäs mies. Hän oli pukenut valkoisen lääkärintakin sotilaspuvun päälle. Kun Mannerheim tuli kohdalleni, hän veti päähineen päästäni.”

Kalkaseva oli piilottanut pitkät lettinsä päähineen sisään.

”Mannerheim torui minua ja sanoi, että hiukset pitää ajattaa pois.”

Sairaalasta Mannerheim asteli toiseen rakennukseen, jossa naiset seuloivat matoja jauhoista. Mannerheim kyseli kummissaan, mitä naiset oikein tekevät.

Tällä Petroskoin-vierailulla Mannerheim nyrjäytti mukulakivikadulla nilkkansa.

Kuolemaa liukuhihnalta

Kalkaseva siirrettiin parantumisen jälkeen takaisin työleirille. Kuorma-auton lavalla kyyti oli kylmää.

”Työ oli todella raskasta. Jouduimme nostamaan uppotukkeja Äänisestä. Suomalaiset vartijat uhkailivat koko ajan tappavansa meidät, jos emme työskentele ahkerasti.”

Leiriläisten elämä jatkui ankeana. Nälkä ja taudit tappoivat kituuttaen. Myös vartijoiden raaka väkivalta kohdistui leiriläisiin.

”Mieliala oli matalalla. Olimme varmoja, että myös meidät tapetaan”, Kalkaseva jatkaa.

Vartijoista erottui myös muutamia sadisteja, jotka nauttivat väkivallasta.

Rangaistava oli tuotu parakista ulos alusvaatteisillaan, hänet kasteltiin kylmällä vedellä ja hakattiin pampulla hiljaiseksi. Siihen saattoi mennä kymmenkunta minuuttia, tosinaan varttitunti. Käsittelyn jälkeen rangaistun oli sanottava pamputtajalleen ”kiitos”. Sen oli tapahduttava suomen kielellä.

Leirin pihamaalla lojui joka puolella ruumiita, joita siirrettiin kiirehtimättä puulaatikoihin.
Kalkeseva ei tiennyt, minne puulaatikot lopulta vietiin. Myös hänen lähisukulaisiaan oli kuolleiden joukossa.

Olemme haudanneet joka päivä viisikymmentä tai seitsemänkymmentä vainajaa. Kuolinsyyt olivat useimmiten punatauti, tuberkuloosi ja lavantauti; ehkä myös yksinkertaisesti nälkä ja heikkous. Ja sitten vartijoiden rankaisukäytännöt verottavat väkeä.

Vaiettu häpeä

Suomessa Itä-Karjalan leireistä vaiettiin vuosikymmeniksi. Suomalaissotilaat syyllistyivät leireillä myös sotarikoksiin. Vasta Karjalan arkistojen avautuminen paljasti 1990-luvun loppupuolella leirien määrän ja siellä tehdyt sotarikokset.

Vankeja pahoinpideltiin ja jätettiin kuolemaan.

Joku vankijoukosta kompuroi, pyörtyi ja kaatui nenälleen. Vartija säntäsi paikalle muutamalla loikalla ja löi kompastelijaa kiväärinperällä selkään.

Ivan Maksimin näki vierestä, kuinka vartijat pieksivät hänen isänsä niin pahasti, että tämä kuoli vammoihinsa. Isää jäi kaipaamaan vaimo ja kymmenen lasta.

”Isäni oli iäkäs mies, 60-vuotias. Hän kävi päivätöissä leirin ulkopuolella, purkamassa Onegan traktoritehtaan raunioita. Koskaan minulle ei selvinnyt, miksi isäni tapettiin”, 80-vuotias Maksimin ihmettelee.

Maksimin muistaa leirivuosilta rikin kitkerän tuoksun. Suomalaiset karkottivat rikkiä polttamalla syöpäläisiä leiriläisten vaatteista ja ruumiista.

”Syöpäläisiä tapettiin tulikuumassa saunassa. Lämpötila saunassa oli 140 astetta ja vettä vähän. Pidin päätä vesivadissa, sillä saunassa piti olla 20 minuuttia. Näin selvisin hengissä”, Maksimin kertoo.
Leirillä kuoli isän lisäksi myös useita hänen lähisukulaisiaan.

Leiriltä sotaan

Alevtina Zukova, 83, ryömi päivittäin piikkilankojen alta kaupungille.
Hän oli tavannut sattumalta kadulla suomalaislotan, joka palkkasi tytön päivätöihin. Zukova kantoi lotalle vettä ja pilkkoi puita.

”Leirillä oli ruoka-annoksena kupillinen jauhoa ja yksi silli. Sain töistäni ulkopuolelta palkkiona ruokaa, jota toin leirille”, Zukova muistelee.

Leirillä oli jatkuvasti myös kylmä, sillä parakkien ikkunat oli lyöty hajalle.

Jevgeni Lahin, 86, joutui keväällä 1943 kaivamaan hautoja Petroskoin ulkopuolella.

”Kun hautojen kaivuu päättyi, minut ja perheeni siirrettiin Prääsän kylään metsätöihin. Olot olivat siellä paremmat kuin Petroskoissa. Saimme jopa ruokakuponkeja.”

Talvella 1944 Lahin veti hevosella puita metsästä. Hän sai palkaksi myös Suomen markkoja.
”Tuntui ruhtinaalliselta, kun liftasin tukkiautoon. Minulla oli Petroskoissa käydessäni markkoja taskussa, sain ostaa ruokaa ja vatsan täyteen.”

Lahinin sota alkoi, kun puna-armeija oli vapauttanut leiriläiset. Kaikki vapaat nuoret venäläismiehet kutsuttiin armeijaan. Myös 18-vuotias Lahin joutui sotaan.

Lyhyttä koulutusta seurasi sotakomennus Murmansk–Petsamo-rintamalla.

”Odotimme pohjoisessa käskyä hyökätä Suomeen. Sitä ei koskaan tullut. Meille kerrottiin, että Stalin halusi kunnioittaa Leninin tahtoa Suomen itsenäisyydestä. Vallankumousjuhlan 7. marraskuuta 1944 vietin Norjassa”, Lahin kertoo.

Lahin siirrettiin Murmanskista Ukrainaan ja keväällä hän ehti taistella vielä Oder-joella.

Konekiväärin luodit päättivät sodan, mutta Lahin toipui sodan jälkeen haavoistaan vielä puolisen vuotta sotasairaalassa.

Sodan järkyttävät muistot leiriltä ja rintamalta seuraavat Lahinia hautaan saakka.

Vankileirin varjo

Painajainen ja vaino jatkuivat vuosia leiriajan jälkeen. Viranomaiset tarkkailivat leirilapsia kauan sodan jälkeen.

”Meidät luokiteltiin epäluotettavaksi, kansan viholliseksi, koska olimme olleet vihollisen vankileirillä. Minua vainottiin ja turvallisuuspalvelu kuulusteli usein. Aina kun täytin henkilötietoja, tuli eteeni kysymys: oletko ollut vankileirillä?” Tamara Kardaš muistelee.

Hän halusi myöhemmin ammatin lasten parista, koska omasta lapsuudesta jäivät kokematta lelut ja leikit.

”Lastenhoitajana sain työskennellä lasten kanssa loppuikäni. Siitä olen elämälle kiitollinen”, 73-vuotias Kardaš kertoo.

Siteet Suomeen

Sodan jälkeen Klaudia Nuppijevan otti kasvattilapsekseen aikoinaan Amerikassa asunut suomalainen Kerttu Lehto, joka muutti asumaan Suomeen heti, kun se oli mahdollista vuonna 1991.

Nuppijevan siteet Suomeen ovat säilyneet tiiviinä näihin päiviin saakka.

Kasvattiäiti kuoli 88-vuotiaana 2004 Helsingissä, jossa Nuppijeva on vieraillut useita kertoja.

Nuppijevan kahdesta aikuisesta lapsesta pojan Mihailin tytär Jekaterina asuu perheineen Jyväskylässä. Petroskoin yliopiston fysiikan ja tekniikan tiedekunnasta valmistunut Jekaterina opiskeli Jyväskylässä musiikkia.

Nuppijevan tytär Ljudmila on puolestaan naimisissa inkerinsuomalaisen Viktor Nevalaisen kanssa.
Ljudmila ja Viktor suunnittelevat kolmen lapsensa kanssa muuttoa Suomeen.

Kursivoidut lainaukset teoksesta Pekka Manninen: Äänislinna (Helsinki-kirjat, 2011).
Antonia Kalkaseva ja Klaudia Nuppijeva seisovat entisen keskitysleirin alueella. Muistomerkki kertoo paikan synkästä historiasta. Kuva: Pekka Nieminen.
Antonia Kalkaseva ja Klaudia Nuppijeva seisovat entisen keskitysleirin alueella. Muistomerkki kertoo paikan synkästä historiasta. Kuva: Pekka Nieminen.

Etujärjestön rivit harvenevat

Entiset siviilivangit perustivat Karjalassa 1989 etujärjestön, jonka päätavoitteena on ollut saada korvauksia sotavuosien kärsimyksistä.

Järjestö on ponnekkaalla toiminnalla hankkinut jäsenille myös taloudellisia etuja.
Presidentti Boris Jeltsin myönsi entisille vangeille 50 prosentin alennuksen asuin- ja kotipuhelinmaksuista.

Heille on maksettu noin 3000–4000 ruplaa (75–100 euroa) lisää kuukausieläkkeeseen vuodesta 2005 lähtien.

Sen sijaan sotaveteraanien omaisten saamaa hautauskorvausta ei ole myönnetty entisten vankien läheisille.

Järjestö toivoo, että myös Suomi hoitaisi velvollisuutensa ja maksaisi korvauksia leiriläisille.

Esimerkkinä on Saksa, joka on maksanut entisille sota-ajan vangeille korvauksia ympäri maailman.

”Olemme kahdesti vedonneet asiassa Suomen presidenttiin vuosina 1994 ja 2004. Turhaan.

Vastauksena on tullut, ettei Suomi maksa ulkomaan kansalaisille korvauksia”, kertoo järjestön puheenjohtajana toimiva Klaudia Nuppijeva.

Järjestön nimen sanatarkka suomennos on ”Entisten alaikäisten keskitysleirivankien Karjalan liitto”.
Petroskoissa järjestön jäsenillä on kerran viikossa iltapäivätapaaminen. Siviilivankien muistopäivää 11.4. kunnioitetaan hiljentymällä Peskin hautausmaan muistomerkin äärelle.

Hautausmaalla lepää noin 7 000 entistä vankia.

”Olemme kääntyneet korvausvaatimuksessa myös EU:n ihmisoikeustuomioistuimen ja Saksan liittokanslerin Angela Merkelin puoleen. Toistaiseksi tuloksetta.”

Korvausten haku on toistaiseksi keskeytynyt. Nuppijeva laskeskelee, että oikeuskanteessa yksistään asianajajien kulut nousisivat yli 200 000 euron.

”Mistä meillä on sellaiset rahat?” Nuppijeva kysyy.

Samaan aikaan järjestön väki ikääntyy ja harvenee. Nuppijeva laskee, että kaikkiaan 32 000 karjalaista koki leirien kauhut vuosina 1941–44.

Karjalassa entisten siviilivankien järjestöön kuului 5 900 jäsentä vuonna 2004, nyt enää 4 700.
Heistä Petroskoissa asuu noin kaksi tuhatta.

Seuran haastatteluun piti osallistua myös äskettäin 80 vuotta täyttänyt entinen vanki Ivan Morjehodov. Hänet haudattiin juuri haastattelupäivänä.






Suomalaiset vankileirit: Vankeja ammuttiin ja asiakirjat tuhottiin

Suomen vankileirit 

SK:n toimitus
Ulkomaat 10.10.2009 13:01
Tuore tutkimus paljastaa, että kuolleisuus suomalaisilla vankileireillä oli korkea. Sotavankeja tapettiin jo ennen kuin he pääsivät leirille.
Vankileiri Siirtoleiri nro 5:n aitaus Petroskoissa nuvostojoukkojen saavuttua kesällä 1944. Kuva Venäjän valtiollinen elo- ja valokuva arkisto
Suomen jatkosodan aikaisten sotavankileirien korkeaa kuolleisuutta on usein taivasteltu; vertailuja on tehty jopa japanilaisten erityisestä julmuudestaan tunnettuihin sotavankileireihin.

Suurimmat syyt suureen sotavankikuolleisuuteen olivat taudit ja nälkä, jotka usein kietoutuivat toisiinsa. Mutta myös toista tuhatta sotavankia ammuttiin. Nälkään kuoleminen johtui pääasiassa siitä, että vangeille tarkoitettu ruoka ei mennyt perille. Muonaa vohkittiin monessa portaassa.

Jatkosodan aikana suomalaiset ottivat noin 67 000 neuvostoliittolaista sotavankia. Näistä rekisteröidyistä vangeista kuoli yhteensä 19 085 henkeä eli 30, 3 prosenttia. Naispuolisia sotavankeja oli 208. Suomalaisten leireillä heistä kuoli neljä.

Näihin lukuihin on päätynyt dosentti Lars Westerlund juuri ilmestyneessä perusteellisessa tutkimuksessaan Sotavankien ja siviili-internoitujen sodanaikainen kuolleisuus (SKS). Westerlund toimii Kansallisarkiston Sotasurmat -projektin tutkimusjohtajana.

Yli 400-sivuisesta selvityksestä voi päätellä, että sotavankisurmien tutkiminen ei ole ollut helppoa. Asiakirjoja ja tilastoja on toki paljon, mutta kaikki arkistoaineisto ei suinkaan ole tallella. Runsaasti papereita on hävitetty tahallisesti jopa korkeiden upseerien määräyksestä.

Saatavilla olevat tiedot ovat lisäksi usein epätarkkoja. Esimerkiksi kuolinsyyksi on saatettu merkitä vain ”ammuttu” erittelemättä sen tarkemmin teloituksen syytä. Kokenut tutkija ei varmasti mielellään joudu usein turvautumaan ilmaisuun ”lienee syytä otaksua”.

Westerlund esittää ammuttujen sotavankien tarkaksi määräksi 1 019 eli 5,3 prosenttia kaikista sotavangeista.

Asiakirjoja hävitettiin

Westerlund on löytänyt myös tahallisesti kirjattuja vääriä tietoja vankikuolemista: ”Nastolan järjestelyleirillä ammuttiin kesäkuussa 1942 kuusi neuvostovankia, joiden sotavankikortteihin merkittiin muu kuolinsyy.”

Tutkija osoittaakin, että leirejä johtavilla upseereilla oli tapana merkitä sotavankien ampumisen syyksi karkaaminen, sillä ”muuten riskinä oli, että ylemmät sotilasviranomaiset olisivat voineet esittää kiusallisia kysymyksiä ja selvitysvaatimuksia”.

Juuri sotavankien ampumisiin liittyviä asiakirjoja hävitettiin. Westerlund kertoo muun muassa, kuinka päämajan laajahko asiakirja-aineisto kenraaliluutnantti Karl Lennart Oeschin ja luutnantti Eero Neron käskyistä ja teoista poltettiin Mikkelissä alkusyksystä 1944.
Teksti Jukka Parkkari




27.7.2017

Venäjä tuhoaa länsimaista ruokaa!



Venäjä on tuhonnut yli 16 600 tonnia ruokaa, jota on tuotu Venäjälle sen vastapakotelistalla olevista maista.
Hyvin provosoiva teksti.
Ja asiasta tietämätön voi olla täysin ymmällään miksi näin tapahtuu? Ensimmäisenä on vastapakotteet länsimaita kohden, ja toinen tärkeämpi syy onkin oman tuotannon käynnistäminen, ja jos ei ole kulutusta, niin ei myöskään tuotanto lähde kasvuun.

Putin teki oikean päätöksen, ja nyt tilanne on se, että muiden maiden markkinoilla alkaa olemaan tilanne, että ei tarvita enää, vaan Venäjä pärjää myös maataloustuotteiden osalta kotimaiseen tuotantoon.

Ja kun Venäjä kielsi GMO- tuotteiden viljelyn ja sitoutui biologisesti viljeltyyn ruokaan


"Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev ilmoitti hiljattain, että Venäjälle ei enää tuoda muuntogeenisiä GMO- tuotteita. Venäjän GMO:n kielto on suuren maan iso askel ja merkittävä esimerkki luotaessa enemmän tietoisuutta asiasta. Maalla on riittävästi tilaa ja tarpeeksi resursseja tuottamaan luomuruokaa. Jos amerikkalaiset haluavat syödä GMO- tuotteita, niin syökööt rauhassa. Meidän ei tarvitse tehdä sitä; meillä on riittävästi tilaa ja mahdollisuuksia tuottaa luomuruokaa", sanoi Medvedev. Venäjä on ollut harkitsevalla kannalla mitä tulee liittymiseen pitkään (ja jatkuvasti kasvavaan) anti- GMO maiden listaan jo jonkin aikaa. Se päätyi siihen kun joukko venäläisiä tutkijoita kehotti hallitusta harkitsemaan ainakin 10 vuoden lykkäystä kunnes GMO– ruoka on perusteellisesti tutkittu ja sen vaikutus ihmisten terveyteen selvitetty.
"On tarpeen kieltää GMO kymmeneksi vuodeksi. Vaikka muuntogeenisten organismien viljely kielletään, voimme suunnitella kokeita, testejä, tai kehittää ehkä jopa uusia tutkimusmenetelmiä. On todistettu, että ei vain Venäjällä, vaan myös monissa muissa maailman maissa, muuntogeeniset organismit ovat vaarallisia. Muuntogeeniset organismit eivät ole täydellisiä, siis, tässä vaiheessa kaikki GMO: t ovat vaarallisia. Niiden käyttö voi aiheuttaa kasvaimia, syöpää ja lihavuutta eläimillä. Bio- teknologiaa on toki syytä kehittää, mutta GMO- tuotteista on luovuttava. Meidän pitäisi lopettaa niiden leviäminen," sanoo Irina Ermakova (Venäjän National Association for Genetic Safety).

Päästää tilanteeseen jossa Venäjän kehitys terveellisen ruuan tuottajana on hypännyt ison askeleen eteenpäin, joten miksi ottaa vastaan ties miten ja missä valmistettuja ruokia, näin ollen raju toimenpide rajoilla saa uuden ulottuvuuden, kehitettäessä omaan ruuan tuotantoa.

Ja nyt sitten tähän uutiskohuun ruokien tuhoamisesta? Onko se epänormaalia, vai normaalia maailmassa? Elintarvikkeiden tuontivalvonta  Kuten tästä näemme, meillä on myös rajoitteet elintarvikkeiden

On myös totta, että venäläisten elintarvikkeiden laatu on hyvin heittelevää vielä tällä hetkellä, mutta suunta on onneksi oikea, ja jopa suhteellisen nopeaa, joten Putinin toimenpiteet on olleet oikeat. 


Asiasta kirjoittaa Moscow Times vedoten maatalouden valvontavirasto Rosselkhoznadzorin julkaisemiin tietoihin.
Kuluvan viikon alussa Rosselkhoznadzor kertoi, että viranomaiset ovat tuhonneet kahden vuoden aikana 16 131 tonnia vihanneksia ja hedelmiä, jotka oli tuotu maahan vastapakotteiden rajoittamista länsimaista. Eläinkunnan tuotteita oli tuhottu lisäksi 474 tonnia.
Tuhoaminen liittyy presidentti Vladimir Putinin vuoden 2015 heinäkuussa antamaan määräykseen, jonka mukaan vastapakotelistalla olevista maista tuotu ruoka on hävitettävä. Ruoan hävittäminen polttamalla aiheutti kritiikkiä Venäjällä, jossa köyhyysrajan alapuolella elää noin 13 prosenttia kansasta.
Venäjä kielsi elokuussa 2014 tiettyjen elintarvikkeiden tuonnin EU.sta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Maa asetti pakotteita vastauksena länsimaiden pakotteisiin, jotka länsi asetti Venäjän vallattua Krimin niemimaan.
Kesäkuun lopussa Venäjä ilmoitti aikovansa jatkaa länsimaille asettamiaan vastapakotteita vuoden 2018 loppuun.

Näin kun tulkitaan vain yksipuolisesti asiaa, niin onhan se ilkeän tuntuinen päätös, mutta kun tarkastellaan pidemmällä ajanjaksolla asiaa, niin se saa heti uudet ulottavuudet.
Jotkut saattavat luulla, että Venäjän maatalous on huonossa hapessa. Siinä on totta se, että olemassa olevista maatalouden resursseista on käytössä vain osa. Näin on ollut jo pitkään.
Sellainen käsitys Jussi-vaarilla kuitenkin on, että tarpeen tullen Venäjä pystyy muutamassa vuodessa ryhtymään elintarvikkeiden viejäksi.

Venäjän maatalous junan ikkunasta

Käsitys muotoutui junamatkalla Vladivostokista Moskovan kautta Helsinkiin pari vuotta sitten. Junan ikkunoista näkee vain kapean kaistaleen radan molemmin puolin, senkin vain päivisin. Kaistale on kuitenkin pitkä, 10 000 kilometrin luokkaa.
Viljan vientimaa Venäjä jo on, useimpina vuosina. Lihan ja maidon osalta omavaraisuus liikkuu 80 prosentin molemmin puolin. Perunan omavaraisuus on käytännössä sata.
Vuodet tietysti vaihtelevat Venäjällä niin kuin muuallakin, ja sadot sen mukaan.
Se on varmaa, että jossakin päin Transsiperian radan vartta satokausi on suotuisa, jossakin kenties heikko. Seuraavana satokautena paikat saattavat vaihtua.



Pelloilla alhainen käyttöaste

Vladivostokista Habarovskin kautta Komsomolskiin körötellessä näytti siltä, että radanvarren peltojen käyttöaste oli korkeintaan 10 prosenttia. Seikkaa sopii ihmetellä, sillä alueen lämpösumma on luultavasti suurempi kuin missään Suomessa. Näin uskaltaa väittää jo siksi, että Tyyni valtameri velloo aivan vieressä.
Ilmeisesti Neuvostoliiton jälkeisellä Venäjällä on satsattu muihin tuotantosektoreihin kuin maatalouteen. Siellä on kaiketi katsottu, että fossiilisen energian vientituloilla saadaan ostetuksi syötävää sen verran kuin kulloinkin tarvitaan. Näin on myös käynyt.
Vuoden 2010 kuivuuden aiheuttama kato ei ilmeisesti vaikuttanut maan elintarviketilanteeseen yhtään mitään.

Puutarhapalstat edelleen arvossaan

Lähes kaikkia haja-asutusalueen asumuksia kiertää edelleen aita. Usein se kätkee sisäänsä erinomaisesti hoidetun puutarhan.
Aidattuja palstoja löytyy myös kaupunkien liepeiltä. Niitä on tietysti myös kesäasumusten, datsojen, ympärillä. Aita on sitä varten, että vapaasti laiduntavat kotieläimet pysyisivät niiden ulkopuolella.
Severobaikalskissa, Baikalin pohjoiskärjessä meni kolme päivää Fredin ja Tamaran tarjoamassa yksityismajoituksessa. Puutarhassa pursusi perunaa, porkkanaa, kaalia, avomaan kurkkua, parsaa, salaattia, sokerihernettä, vadelmaa, tilliä ja persiljaa. Jotakin kenties jäi listasta poiskin.
Kasvihuoneessa ylenivät kurkku, vesimeloni ja tomaatti. Kotieläimiä edustivat kaksi kanaa ja kookas, epäluuloisen oloinen koira.
Kanoja oli ollut enemmänkin, mutta niitä oli haukka harventanut. Nyt ne oli majoitettu sisätiloihin

Kotipuutarha pitää nälän loitolla

Fred oli eläköitynyt kemian insinöörin toimesta. Tamara oli palvellut englannin kielen opettajana. He kuuluivat melkoisen varmasti keskimääräistä paremman eläkkeen saajiin.
Silti puutarhaa hoidettiin päivittäin kuin silmäterää, varmaankin hyvästä syystä.
Venäläiset tunnustavat auliisti, että kotipuutarhat ovat lähestulkoon välttämättömiä nälän pitämiseksi loitolla.

Tarjolla herkkuja ja roskaruokaa

Severobaikalskin elintarvikekaupoissa ja torilla vaikutti olevan kaikkea, mitä ihminen suolenmutkaansa kohtuullisesti katsoen tarvitsee. Paljon näkyi sellaistakin, mitä ei kukaan välttämättä tarvitse. Niihin voisi lukea erilaiset naksut, raksut ja perunalastut. Suolaista ja makiaa löytyi riittämiin.
Kuppilassa sai graavia Omulia. Se on Baikal järven siika, tärkein sikäläinen saaliskala. Se tarjoaa korkean tason kulinaristisen nautinnon, eikä sitä maistamatta pidä Baikalilta lähteä.

Mitä kannattaisi oppia?

Venäläisiä on turha ryhtyä neuvomaan. Heillä on taipumus tehdä juuri niin kuin heille sopii.
Sen ovat joutuneet tähän asti kaikki yrittäneet toteamaan, Napoleonia ja Hitleriä myöten. On luultavaa, että näin tulee olemaan myös jatkossa.
Tähän asti Venäjä on käyttänyt hyväkseen elintarviketuontia. Maailmanmarkkinahinnat ovat naurettavan alhaisia etupäässä siksi, että elintarvikkeiden viejät maksavat itsensä kipeiksi, jotta saisivat dumpattua ylimääräisen tuotantonsa johonkin.
Nyt käyttöön otetut vastapakotteet, eli elintarvikkeiden maahantuontikielto, luultavasti jouduttaa Venäjän satsauksia maatalouteensa. Ei ole pienintäkään epäilystä, etteikö Venäjä pysty omavaraisuuteen ainakin oleellisten elintarvikkeiden osalta.

Suomen haettava uusia vientikohteita

Pienen Suomen maatalouden on varmasti syytä katsella vientikohteita muualta vaatimattomille ylijäämilleen. Kiina ei ole huono vaihtoehto jo väestön määränsä takia. Lisäksi Kiinan maataloudella on paljon Venäjää vaatimattomammat resurssit, jotka ovat kaiken lisäksi jo täydessä käytössä.
Siitä juoruaa se, että Kiina hamuaa kaiken saatavissa olevan viljelysmaan rajojensa ulkopuolelta, ja on hamunnut jo pitkään.

Lähteet; Maaseutumedia


26.7.2017

Mietteitä menneestä puolesta vuodesta



Minuun otettiin SKP;n taholta viime syksynä  yhteyttä, ja pyydettiin tulemaan yhteen kokoukseen, jossa ehdotettaisiin minulle sitoutumattomana ehdokkaana olemista? Olen vuosia kirjoittanut monenlaisia poliittisia kirjoituksia, joissa olen moittinut nykyistä porvarihallitusta, sekä erittäin huonoa sosiaalista asioiden hoitoa heidän taholtaan, se kun on ollut suorainasta köyhien kyykyttämistä, ja sairaiden hoidon laiminlyöntiä.

Joten olen siis poliittisesti suuntautunut jo vasemmalle, joten oli melkoisen helppoa suostua ensin sitoutumaksi, mutta kun en ole koskaan ollut mikään puolitien kulkija, niin liityin puolueeseen myös. Alku meni aivan hyvin, vaikka huomasin, että vanhoillistakin siipeä oli, mutta ja kun olin liittyessä sanonut, että jatkan kirjoittamista, enkä muuta tapojani, joka hyväksyttiin.

No ensimmäinen sellainen epäilyksen siemen kylvettiin ennen vaaleja, kun minulle tuli yhteydenotto, että ei ole suotavaa kirjoitella, ja jakaa vitsejä jatkuvasti? No olin kohtelias siinä vaiheessa, josta sitten tuli kaveripiiriltä kommenttia, että en kirjoita enään mitään iloista juttua, kuten ennen olin tehnyt? No oli niitä silti, vaan ei niin paljon, kuin ennen, ja siivottuna pahimpia juttuja pois.

Mutta sitten tuli se ratkaiseva pommi, sain tiedon, että minut kutsutaan kuultavaksi kirjoitusteni takia, ja se tulee olemaan teurastusta? Ja kun olin jo niin sanotusti tapellut parin SKP;n jäsenen kanssa, että saanko kirjoittaa siten kuin haluan?

Kyse oli Unkarin pääministeri Viktor Orbán, joka on oikeistopuolueen jäsen ja totaalisen rasistin ilmoitus, että Unkari sulkee rajansa pakolaisilta kokonaan. No kävin asiaa ensin läpi ja totesin hänellä olevan hyvin vähän vaihtoehtoja, sillä hän ei pystyisi antamaan kulkuoikeutta läpi Unkarin, kohti Saksaa, joka on ainoa maa vielä Unkarin ympärillä, joihin pääsisi ja joihin mahdollisesti pakolaiset siirtyisi, mutta sieltäkin oli tullut ilmoitus, että jos pakolaistulva jatkuu, niin myös Saksa sulkee rajansa niiltä!


9,818 miljoonaa (2016) kansalaista ja 93 030 km², vertailuna Suomen koko 338 424 km², Suomen ennakkoväkiluku toukokuun lopussa 5 506 312



Kun noita lukuja vertailee, niin huomaa, että Orbán;lla ei ollut pahemmin vaihtoehtoja ottaa pakolaisia ja kun tiedämme Unkarin taloudellisen tilanteen, jossa heidän omia kansalaisia kiertää Euroopassa kerjäten toimeentuloa, ja suurelta osin myös rikollisjärjestöjen pakottamia kerjäläisiä.


Kun sitten kirjoitin johonkin Facebookin päivitykseeni, että ymmärrän Orbán;nin päätöksen, mutta en hyväksy sitä, kyse oli siis inhimillistä syistä kumpaakin sanaan, Ymmärrän hänen päätöksensä sillä, että hän yrittää ajatella oman kansansa parasta, eikä suostu Eu;n pakolaispolitiikkaan, joka on tuhoon tuomittua. Toisaalta myös en hyväksy pakolaisten kohtelua inhimillisistä syistä, en vain tiedä miten hän olisi pystynyt auttamaan heitä, kun jo nyt on pakolaisia Unkarissa, lähes keskitysleirimäisissä tiloissa?

En myöskään hyväksynyt sitä, että Unkarin olisi kuten myös Suomen pitäisi ottaa rajattomasti pakolaisia maahan, ilman mitään kontrollia? Täysin käsittämätön vaatimus puoleen taholta, johon en voinut millään hyväksyä.

Olen noilta osilta sitä mieltä, että Suomen pitäisi tehdä kuten Orbán on tehnyt, sillä erolla että tänne päästettäisiin vain todellisia pakolaisia ja heitä autetaan. Elintasopakolaisille sanoisin terveiset, että teidän on osoitettava kyky tulla Suomessa toimeen, ilman että olette sosiaalihuollon tarpeessa. sekä kaikki elintasopakolaisten pitää hankkia viisumi Suomeen, ilman sitä ei tulla.

Orbán:lle sanoin terveiset, että älä suostu Eu;n orjaksi, vaan ota ohjat omiin käsiisi, ja tee sopimus Venäjän kanssa, eli vastaava kuin meillä oli YYA sopimus, mutta tietenkin itsenäisenä tasavertaisena kansana Venäjän yhteistyökumppanina, sillä lännestä et saa kuin hyvin kalliin ja jopa kansallesi kohtalokkaan tulevaisuuden, kun vertaa Suomen talouden kurjistumista Eu;n aikana, niin tyhmempikin tajuaa miten kohtalokasta se on ja Naton tuoma suoja/ hintaan nähden on täysin olematon.

Ymmärrän kyllä senkin, miksi Venäjä tuntuu monelle Unkarilaiselle kauhistuksesta, mutta sekin pitää teidänkin ymmärtää, että maailma kulkee aina eteenpäin ja ihmiset vaihtuu, kuten myös aatteet ja tavoitteet muilla, paitsi Yhdysvalloilla, jolla on omien sanojen mukaan "jumala antanut vallan toimia maailman poliisina" ja sitä valtikkaa ei kukaan muu saa pois, kuin jumala? Tosin en ymmärrä mistä on moinen hallunasaatio on tullut? Mahdettiinko silloin polttaa jenkeissä "ruohoa" ihan johtotasolla?

Joten tulin kokoukseen, jossa "rikostani" käsiteltiin ja sain kuunnella puoli tuntia SKP;n sääntökirjasta pykälän toisensa jälkeen ja puheenvuoroa en saanut, ennen kuin lopuksi, kun minulle oli sanottu ehdot, että joko kirjoitan näitä juttujani jollain toisella nimellä, että vaikka kirjoitan totta, niin en saa sitä julkisesti puolueen jäsenenä kirjoittaa. Toinen vaihtoehto oli, että voin jäädä puolueeseen, mutta kirjoituksiani seurattaisiin, ja voitaisiin erottaa, ilman eri kokousta, sekä sitten tämä viimeinen vaihto oli eroaminen suoraan. Jonka valitsin jo etukäteen, olin tuota muutaman päivän jo miettinyt, sillä en ole valmis laulamaan pakosta kenenkään lauluja, vaan ne on oltava minulle hyviä valintoja, enkä siis tarkoitat työväenlauluja, vaan ylhäältä tulevien määräysten noudattamista, ilman että asia olisi minun hyväksymää.

Joten erosin puolueesta, enkä mene takaisin, ja uskon etten edes pääsisi, sillä he tietävät jo, etten pompi kenenkään pillin mukaan, enkä etenkään näin, kun lyödään selkään puukkoa, jota inhoan eniten. Se pieni piiri, joka suunnitteli kaiken selkäni takana, ja minulta kelpasi vain palvelut, ei mikään muu. Kuvien otto, käsittely, kuljetusavut ja kaikki muukin. No nyt saavat tehdä ihan itse, toki minäkin teen, mutta sitten siihen tulee lasku tehdystä työstä ja kaluston sekä ohjelmien käytöstä.