Suomi on toinen Ukraina, jossa on presidentit ja hallitukset vaadittava valtakunnan oikeuteen
Miltton Friidman": Ukraina kahtia ja riita poikki!
Kun ukrainalainen sanoo noin, niin miten tulkita sitä muuten? Ukrainalaisia koettelee häpeä, ja se häpeä on korruptio, ja se että he ovat varmasti huomanneet miten heitä vedettiin nenästä, että saatiin kadulle kapinoimaan presidenttiä vastaan, niin että hän joutui pakenemaan Venäjälle?
Ei Venäjä mikään paratiisi ole, ja siellä on monta ongelmaa, ihan taatusti, mutta missä niitä ei ole? Suomi on taantumassa köyhäksi Eu;n pohjoiseksi provinssiksi, jota johtaa Brysselin Baabelin tornista lihavien lihapatojen äärestä petturi kansankomissaari Katainen.
Länsi väittää kiven kovaan, että Krimin siirtyminen Venäjän haltuun oli rikos? Aseeton kaappaus kyllä, mutta puolustuksen puheenvuorossa on selvä seikka se, että siellä järjestettiin vaalit, jotka toki Ukraina kiisti laittomina, mutta miten kansa voi sanoa mielipiteensä asiaan, kun ei presidentti kuuntele, se on ihan samaa, kuin Suomessa nyt. eduskunta ja presidentti kieltäytyy selkeästä esityksestä eurosta eroon, joka piti tuoda eduskunnan päätettäväksi? Tämä on minusta ihan yhtäläinen rikos suomalaisia kohtaan, kuten koko Eu;hun liittäminen, joka tehtiin valheellisin perustein, ja kansaa harhauttaen. Silloiset presidentit ja eduskunnat, jotka ei ole korjanneet asiaa, olisi tuomittava valtakunnan oikeudessa valtiopetoksesta linnaan.
Ukrainalaisen palkitun artistin, humoristin, suositun pop-laulajan Andrei Danilkon mietteitä Ukrainan nykytilanteesta, ja sen suhteesta Venäjään- järki on puhunut.
“Valitettavasti meillä Ukrainassa häpeästä on tullut ylpeys, irstailusta ja valheesta on tullut normi, rikoksesta juhlallisuus, alhaisuudesta saavutus. Me vajoamme degradaatioon ja mätänemme sitä vauhtia, että kaikki vähitellen kääntävät meille selkänsä. Irstailun ja perversioiden propaganda on rikkonut kaikki maalaisjärjen rajat. Sananvapaus kuulostaa meillä Ukrainassa jo vittuilulta.”
“Olemme jo uhka Euroopalle, reaalinen uhka. Normaalit, tavalliset eurooppalaiset sanovat meille suoraan, ettei meitä kaivata sinne, ja tiukentavat rajojaan. Eurooppalaistuminen ei ole ollut meille hyväksi, ei parantanut elämäämme- päinvastoin - on luonut maahamme epäoikeuden ilmapiirin, mielivaltaisuuden, ja kansalaisten turvattomuuden.”
“Syypäitä Ukrainan murheisiin eivät ole abstraktit “vihreät, kohteliaat” ihmiset, vaan konkreettiset henkilöt Kiovasta ja washingtonilaisesta hallintoelimestä.”
“Maidanin hyppelijät ja ne, kenelle he antoivat vallan, eivät ole tänä aikana luoneet Eurooppaa Ukrainaan, vaan Somalian, sen huonoimmassa mahdollisessa skenaariossa. Eurooppalaisia arvoja homo- paraatien, seksi- festivaalien muodossa mainostetaan ja pidetään kaikkialla, missä se on mahdollista tai ei ole, uskotellakseen meille sodomian, irstailun ja huoruuden olevan normi, hyve ja miellyttävä asia. Amerikkalainen ulkoministeriö on vakavissaan huolestunut homo- paraatien kiellosta Odessassa, mutta tuhansien ihmisten kuolemat ja kärsimykset Donbassissa ei heidän mielestään ole yhtä tärkeää. "
"Uskomme, että Venäjä on ainoa syyllinen ongelmiimme, joka varasti suuruutemme, historiamme ja että sen tuhon aika lähestyy, vaikka kaikki puhuu päinvastaisen puolesta, kaikki, paitsi valtionjohtomme ja mediamme. Se, että kaikki tämä hajottaa valtiomme, kehittää kaaoksen ja rikollisuuden, minkä johdosta normaalit ihmiset joutuvat jättämään maansa, ei olekaan kauhistuttavaa, tärkeintä on “Kunnia Ukrainalle!”-- hämmästelee Danilko
Ukraina pommittaa siviilikohteita Itä- Ukrainan alueella!
Mikä on Ukrainan presidentin tausta
Ukrainan korruptiota kitkevät uudistukset ovat lähes pysähtyneet.
Vuoden 2014 vallankumouksen jälkeen aloitetut uudistukset ovat
tapahtuneet lähinnä paperilla, ja vanha oligarkkivalta sekä omien etujen
ajaminen politiikassa jatkuvat entisellään.
Vähitellen alkaa näyttää siltä, ettei uudistuksia koskaan tulekaan. Etsikkoaika niiden tekemiseen meni jo, sillä runsaan kahden vuoden päästä pidetään jo seuraavat vaalit.
Uudistusten takkuaminen johtuu ennen muuta poliittisen tahdon puutteesta, arvioi tutkija Ryhor Nizhnikau Ulkopoliittisesta instituutista. Presidentti Petro Poroshenkon hallinto jarruttaa korruption vastaisia toimia parhaan kykynsä mukaan.
- Hallinnon sisällä hyvin harva haluaa muuttaa mitään, sillä he hyötyvät nykytilanteesta. Kaikki edistys korruption kitkemisessä johtuu kansalaisyhteiskunnan ja Ukrainan rahoittajien painostuksesta, Nizhnikau sanoo STT:lle.
Vähitellen alkaa näyttää siltä, ettei uudistuksia koskaan tulekaan. Etsikkoaika niiden tekemiseen meni jo, sillä runsaan kahden vuoden päästä pidetään jo seuraavat vaalit.
Uudistusten takkuaminen johtuu ennen muuta poliittisen tahdon puutteesta, arvioi tutkija Ryhor Nizhnikau Ulkopoliittisesta instituutista. Presidentti Petro Poroshenkon hallinto jarruttaa korruption vastaisia toimia parhaan kykynsä mukaan.
- Hallinnon sisällä hyvin harva haluaa muuttaa mitään, sillä he hyötyvät nykytilanteesta. Kaikki edistys korruption kitkemisessä johtuu kansalaisyhteiskunnan ja Ukrainan rahoittajien painostuksesta, Nizhnikau sanoo STT:lle.
Maaliskuussa 2014 Forbes-lehti arvioi Porošenkon omistusten arvoksi 1,3 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Edellisvuonna toinen julkaisu oli arvioinut omaisuudeksi 1,0 miljardia dollaria.Porošenkon yritysvarallisuutta on hoidettu ainakin osin Ukrprominvest-konsernin (Група "Укрпромінвест") välityksellä. Yhtymään kuuluu kymmeniä yrityksiä kuten Bogdan-yhtiö (muun muassa linja-autojen ja johdinautojen valmistusta), Leninska kuznja -telakkayhtiö (ukr. Ленінська кузня, siviili- ja sotilasalusten sekä metallirakenteiden valmistusta), makeisvalmistaja Roshen ja muutama muu makeistehdas. Myös tv-kanava Kanal 5 on liitetty konserniin. Uutistuotantoon panostavaa tv-kanavaa on pidetty liberaalina, mutta varsin neutraalina toimijana maan vahvasti politisoituneessa mediakentässä. Myös Ukrajinska Pravda -sanomalehti (ukr. Українська правда) kuuluu Porošenkon hallitseman Ukrprominvestin mediaomistuksii
mutta kuka on Petro Poroshenko?
Kuka on Ukrainen presidentti Petro Poroshenko? Harvat lähteet
mainitsevat hänen olevan vain suklaatehtailija, joka jostain syystä on
onnistunut luomaan miljardiomaisuuden karkkia kauppaamalla.
Poroshenkon taustaa
On kuitenkin toisenkinlainen henkilöhistoria, jollaista ei ole tapana hienotunteisuussyistä mainostella. Sen todenperää on mahdoton todentaa, koska ne ovat niitä asioita, joista ei elämänkertoja kirjoitella. Jää lukijan vastuulle mitä haluaa niellä ja mitä ei. Sen mukaan Poroshenko oli mukana isänsä bisneksissä, joka oli nouseva tähti neuvostomafian riveissä. Käytännössä Poroshenko Sr. pesi rahaa korruptoituneille virkamiehille, ja poika seurasi vierestä oppien isänsä liiketoimet, kunnes viranomaiset saivat viimein isän kiikkiin, ja tuomitsivat hänet 1986 vankilaan laajamittaisesta ryöstöstä. Päästyään vankilasta oltiin siinä vaiheessa kun neuvostoliitto haukkoi henkeä henkitoreissaan, ja se perässä alkaneet Jeltsinin kaaoksenvuodet tarjosivat saumaa rikastua. Valtion omaisuutta myytiin surutta, ja tunnettu kiovalainen lakimies Tatyana Mikoyan muistelee Poroshenkoja 90-luvulla: laittomia aseita, ihmiskauppaa, huumeita – kaikki toivat tuottoja isälle ja pojalle. Miljadööri Poroshenko oli syntymässä.
Poroshenko politiikassa
Yleensä ottaen jokainen gangsteri ennemmin tai myöhemmin muuttaa liiketoimensa laillisiksi, koronkiskureista tulee pankkiireja, ja suojelurahojen kiristäjistä tehtailijoita. Poroshenko keksi politiikan. Hän pääsikin sinne sisään, ja maan tavan mukaan perusti ympärilleen oman puolueen. Wikileaks –paljastukset tietävät Poroshenkon poliittisen uran oikein hyvin. Yhdysvaltain suurlähettiläs William Taylor kirjoitti, että Meidän Ukrainamme -puolueen kansanedustaja oli ollut puolueen ”koko vaalishow’n” ja huonon menestyksen takana: ” Huonomaineiseen oranssiin oligarkkiin ruumiillistuivat kaikki puolueen heikkoudet”, Taylor analysoi.
Poroshenkon talousväärinkäytökset olivat legenda. Hänellä on maine sellaisena, joka "tietää miten rahaa luodaan tyhjästä". Häntä on monta kertaa syytetty osallisuudesta laajamittaiseen korruptioon, lobbauksesta, budjettirahojen väärinkäytöksistä, verovilpistä ja laittomuuksista. Häntä on syytetty poliittisten kilpailijoiden uhkailuista. Missään nimessä hän ei ole ainoastaan seuraava peluri vaan korporaatiojohtaja, jolla on valtava ja vaikutusvaltainen yritysimperiumi. Poliittisesti häntä on kuvattu kameolonttina, joka osaa vaihtaa väriä tilanteen mukaan, opprtunistinen kiipijä, joka osaa hyötyä tilanteesta kuin tilanteesta.
Vuonna 2008 Porošenko johti Ukrainan keskuspankin neuvostoa, kun Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ryhmä tuli finanssikriisin runtelemaan Ukrainaan valmistelemaan maalle luvattua vakauttamisohjelmaa. Ryhmän edustajat mainitsivat Yhdysvaltain suurlähetystön edustajille, että yksi Ukrainan ongelmista oli maan keskuspankin neuvosto: se oli täynnä eturistiriitoja, ja taloudelliset sekä poliittiset intressit vaikuttivat suuresti keskuspankin tekemiin päätöksiin.”Erityisenä malliesimerkkinä neuvoston haitallisesta roolista” IMF:n edustajat mainitsivat erillisesti neuvoston johtajan Petro Poroshenkon. Mainita voi erikseen, että näinä keskuspankin, tai myöhemmän talousminiseripestin vuosina Ukrainan valtionkassasta kavallettiin kaikkiaan 50 miljardia.
Sellainenkin huhu liikkui, että venäläiset suorastaan tyrmistyivät kun kuulivat kuka oli valittu maan presidentiksi. Poroshenkon maine hämäräperäisinä politiikkona, kuin hänen mafiakytköksensä, olivat entuudestaan tuttuja. Kukaan ei edes tiedä miten Poroshenkosta tuli Presidentti, sillä äänet laski Kiovan vallankaappausjuntta, ja turhia vaalitarkkailijoita ei paikan päällä pidetty. Toisaalta varmaan ajateltiin, että hän vakauttaisi tilanteen, joten katsottiin sormien läpi, vaikka hänen arveltiin ostaneen virkansa. Tilanteen rauhoittamisesta sen sijaan voidaan olla montaa mieltä.
Poroshenko ja EU
Poroshenkoa presidenttiys kiinnosti. Olihan EU jo käynyt taputtelemassa vallankumoustribunaalia selkään ja antoi maan länsimaistamumiselle välittömästi 11 miljardia, luvaten myöhemmin 40 miljardia lisää. Näiden rahojen kohtalo ei koskaan selvinnyt, osalla piti lyhentää Venäjän kaasulaskua, mutta Gazpromille saakka raha ei koskaan päätynyt. Poroshenkon vannoessa lopulta virkavalansa, Olli Rehn oli jo ehtinyt antaa Ukrainalle 850 miljoonaa kaasulaskun lyhentämiseen, mutta nämäkin rahat oli menneet muihin asioihin. Nyt piti sitten antaa 250 miljoonaa ja luvata 500 miljoonaa lisää, ettei kaasuntulo kokonaan loppuisi. Tällä kertaa oltiin viisaampia ja budjetoitiin erikseen 105 miljoonaa ”hallinnon rakentamisen sopimukseen” eli lahjukseen, toiveena että nämä hallintokulut riittäisivät ja lopuilla voitaisiin lyhentää ulkomaanvelkaa – turhaan tietenkin. Myös nämä rahat katosivat.
Nyt tarvittiin jo IMF:ää apuun. Se ei kuitenkaan voinut antaa rahaa sotaakäyvälle maalle, joten 1.7 solmittiin ainakin muodollinen tulitauko. Näin päästiin lupaamaan 17 miljardin avustus, josta IMF antoi samantein kolme, mutta enempää se ei ehtinyt antamaan, kun rahojen kilistyä tilille, Kiovan sotatoimet alkoivat välittömästi. Rahat oli tarkoitus käyttää investointeihin, mutta kun IMF:n tarkastajat tulivat myöhemmin paikanpäälle, he näkivät ettei mitään oltu aloitettu, ja se vähä teollinen infra, joka sijaitsi maan itäosassa, oli päinvastoin pommitettu soraläjäksi. Eikä tässä edes kaikki; kaikki kolme miljardia olivat kateissa, eivätkä IMF:n tilintarkastajat niitä koskaan löytäneet vaikka jäljittivät rahoja pitkin Kiovaa.
Tässä kohtaa Ukrainan valuutta koki jälleen luottoluokituksen laskun, ja se välitön ulkomaanvelka mikä alkuun oli 10 miljardia, kasvoi nyt 20 miljardiin ja pian se kasvaisi 30 miljardiin kun maan valuutta hvyrnia jatkaisi syöksykierrettään. Jotakin hyvää sentään. Nyt oltiin jo opittu, että Ukrainalle ei pidä antaa rahaa kaasulaskuihinsa, vaan velat maksetaan suoraan kaasuntuottajalle. Tämä otettiin Ukrainassa vastaan suoranaisena joululahjana. Pääministeri ilmoitti heinäkuussa, että tästedes maalle riittäisi loputtomiin energiaa, sillä länsimaat antaisivat sitä ilmaiseksi niin paljon kun sitä vain käyttää kehtaa. Näin on ilmeisesti käynytkin, sillä tänä talvena on Unkarista virrannut kaasua ja jos perässä tulee jokin laskuntapainen, se ymmärretään pelkäksi muodollisuudeksi jota ei tarvitse maksaa.
Rahaa on myös virrannut EU:sta maan talouden ylläpitoon.
Käytännössä rahaa on virrannut vain maan valuutan ylläpitoon, sillä D-luokka eli täydellinen maksukyvyttömyys ei ole kaukana. Rahan saamisen ehtoina on usein olleet tulitauot, joita muodollisesti onkin aina rahasiirron ajaksi julistettu. Minskin kokous ja sitä seurannut kolmen tunnin mittainen tulitauko oli oiva aika siihen, että EU ehti tukea maan valuuttaa 1.6 miljardilla. Seuraavana päivänä viimeinenkin luottoluokittaja laski Ukrainan CCC –luokkaan, joka on enää piirun päässä konkurssista. Tämä luokitus tarkoittaa roskalainaluokkaa, eli että jokainen sinne annettu raha on sellaista, jota ei voi koskaan toivoa takaisin.
Roskalainaluokitus nosti myös ulkomaanvelan suhteellisen osuuden 40 miljardiiin, jonka IMF hätäpäissään lupasikin. Suomen rooli koko episodissa on ollut hyvin kohtuullinen, vaatimattomat kuusi miljoonaa, mutta Kataisen hallitus sitoutui antamaan IMF:lle Suomen osuuden, joka on 3.8 miljardia. Kyllä rahaa on.
Lopputaputukset
Minun on pakko onnitella Poroshenkon ulkopolitiikkaa, sillä hänellä on runsaudensarvi josta puristaa hunajaa loputtomiin. Hän on keksinyt että länsimaat ovat kiristettävissä ja hyödyntää tätä häikäilemättä. Miljarditolkulla palaa rahaa maan pitämiseksi maksukykyisenä, ja Poroshenko osaakin kokeilla paljonko tyhmiltä loppupeleissä oikein irtoaa: sata miljardia? Kaksi sataa? Biljoona? Itsensä hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin kauhoa sitä kaksin käsin.
On olemassa syynsä miksi Suomen Presidentti Sauli Niinistö pantiin istumaan hänen viereensä. Yksikään säällinen politiikko ei halua tulla kuvattavaksi hänen kanssaan, ja luoda mielikuvaa kuin että olisivat hyvää pataa keskenään. Poroshenkon maineen tietävät kaikki, ja kaikki tietävät myös että hän on ns. välttämätön paha isompia poliittisia tarkoitusperiä ajaessa, jota on vain pakko sietää.
mutta mikäs siinä? Tässä farssissa länsimaat ovat sitoneet kätensä pakotepolitiikan avulla Ukrainaan niinkin tiiviisti, niin sitten maksellaan vaan Poroshenkon tilinlihotuksia. Pitäähän eurooppalaista valtiota auttaa ja saada maa eurokuntoon, jos tämän saa ironisesti lopettaa?
Poroshenkon taustaa
On kuitenkin toisenkinlainen henkilöhistoria, jollaista ei ole tapana hienotunteisuussyistä mainostella. Sen todenperää on mahdoton todentaa, koska ne ovat niitä asioita, joista ei elämänkertoja kirjoitella. Jää lukijan vastuulle mitä haluaa niellä ja mitä ei. Sen mukaan Poroshenko oli mukana isänsä bisneksissä, joka oli nouseva tähti neuvostomafian riveissä. Käytännössä Poroshenko Sr. pesi rahaa korruptoituneille virkamiehille, ja poika seurasi vierestä oppien isänsä liiketoimet, kunnes viranomaiset saivat viimein isän kiikkiin, ja tuomitsivat hänet 1986 vankilaan laajamittaisesta ryöstöstä. Päästyään vankilasta oltiin siinä vaiheessa kun neuvostoliitto haukkoi henkeä henkitoreissaan, ja se perässä alkaneet Jeltsinin kaaoksenvuodet tarjosivat saumaa rikastua. Valtion omaisuutta myytiin surutta, ja tunnettu kiovalainen lakimies Tatyana Mikoyan muistelee Poroshenkoja 90-luvulla: laittomia aseita, ihmiskauppaa, huumeita – kaikki toivat tuottoja isälle ja pojalle. Miljadööri Poroshenko oli syntymässä.
Poroshenko politiikassa
Yleensä ottaen jokainen gangsteri ennemmin tai myöhemmin muuttaa liiketoimensa laillisiksi, koronkiskureista tulee pankkiireja, ja suojelurahojen kiristäjistä tehtailijoita. Poroshenko keksi politiikan. Hän pääsikin sinne sisään, ja maan tavan mukaan perusti ympärilleen oman puolueen. Wikileaks –paljastukset tietävät Poroshenkon poliittisen uran oikein hyvin. Yhdysvaltain suurlähettiläs William Taylor kirjoitti, että Meidän Ukrainamme -puolueen kansanedustaja oli ollut puolueen ”koko vaalishow’n” ja huonon menestyksen takana: ” Huonomaineiseen oranssiin oligarkkiin ruumiillistuivat kaikki puolueen heikkoudet”, Taylor analysoi.
Poroshenkon talousväärinkäytökset olivat legenda. Hänellä on maine sellaisena, joka "tietää miten rahaa luodaan tyhjästä". Häntä on monta kertaa syytetty osallisuudesta laajamittaiseen korruptioon, lobbauksesta, budjettirahojen väärinkäytöksistä, verovilpistä ja laittomuuksista. Häntä on syytetty poliittisten kilpailijoiden uhkailuista. Missään nimessä hän ei ole ainoastaan seuraava peluri vaan korporaatiojohtaja, jolla on valtava ja vaikutusvaltainen yritysimperiumi. Poliittisesti häntä on kuvattu kameolonttina, joka osaa vaihtaa väriä tilanteen mukaan, opprtunistinen kiipijä, joka osaa hyötyä tilanteesta kuin tilanteesta.
Vuonna 2008 Porošenko johti Ukrainan keskuspankin neuvostoa, kun Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ryhmä tuli finanssikriisin runtelemaan Ukrainaan valmistelemaan maalle luvattua vakauttamisohjelmaa. Ryhmän edustajat mainitsivat Yhdysvaltain suurlähetystön edustajille, että yksi Ukrainan ongelmista oli maan keskuspankin neuvosto: se oli täynnä eturistiriitoja, ja taloudelliset sekä poliittiset intressit vaikuttivat suuresti keskuspankin tekemiin päätöksiin.”Erityisenä malliesimerkkinä neuvoston haitallisesta roolista” IMF:n edustajat mainitsivat erillisesti neuvoston johtajan Petro Poroshenkon. Mainita voi erikseen, että näinä keskuspankin, tai myöhemmän talousminiseripestin vuosina Ukrainan valtionkassasta kavallettiin kaikkiaan 50 miljardia.
Sellainenkin huhu liikkui, että venäläiset suorastaan tyrmistyivät kun kuulivat kuka oli valittu maan presidentiksi. Poroshenkon maine hämäräperäisinä politiikkona, kuin hänen mafiakytköksensä, olivat entuudestaan tuttuja. Kukaan ei edes tiedä miten Poroshenkosta tuli Presidentti, sillä äänet laski Kiovan vallankaappausjuntta, ja turhia vaalitarkkailijoita ei paikan päällä pidetty. Toisaalta varmaan ajateltiin, että hän vakauttaisi tilanteen, joten katsottiin sormien läpi, vaikka hänen arveltiin ostaneen virkansa. Tilanteen rauhoittamisesta sen sijaan voidaan olla montaa mieltä.
Poroshenko ja EU
Poroshenkoa presidenttiys kiinnosti. Olihan EU jo käynyt taputtelemassa vallankumoustribunaalia selkään ja antoi maan länsimaistamumiselle välittömästi 11 miljardia, luvaten myöhemmin 40 miljardia lisää. Näiden rahojen kohtalo ei koskaan selvinnyt, osalla piti lyhentää Venäjän kaasulaskua, mutta Gazpromille saakka raha ei koskaan päätynyt. Poroshenkon vannoessa lopulta virkavalansa, Olli Rehn oli jo ehtinyt antaa Ukrainalle 850 miljoonaa kaasulaskun lyhentämiseen, mutta nämäkin rahat oli menneet muihin asioihin. Nyt piti sitten antaa 250 miljoonaa ja luvata 500 miljoonaa lisää, ettei kaasuntulo kokonaan loppuisi. Tällä kertaa oltiin viisaampia ja budjetoitiin erikseen 105 miljoonaa ”hallinnon rakentamisen sopimukseen” eli lahjukseen, toiveena että nämä hallintokulut riittäisivät ja lopuilla voitaisiin lyhentää ulkomaanvelkaa – turhaan tietenkin. Myös nämä rahat katosivat.
Nyt tarvittiin jo IMF:ää apuun. Se ei kuitenkaan voinut antaa rahaa sotaakäyvälle maalle, joten 1.7 solmittiin ainakin muodollinen tulitauko. Näin päästiin lupaamaan 17 miljardin avustus, josta IMF antoi samantein kolme, mutta enempää se ei ehtinyt antamaan, kun rahojen kilistyä tilille, Kiovan sotatoimet alkoivat välittömästi. Rahat oli tarkoitus käyttää investointeihin, mutta kun IMF:n tarkastajat tulivat myöhemmin paikanpäälle, he näkivät ettei mitään oltu aloitettu, ja se vähä teollinen infra, joka sijaitsi maan itäosassa, oli päinvastoin pommitettu soraläjäksi. Eikä tässä edes kaikki; kaikki kolme miljardia olivat kateissa, eivätkä IMF:n tilintarkastajat niitä koskaan löytäneet vaikka jäljittivät rahoja pitkin Kiovaa.
Tässä kohtaa Ukrainan valuutta koki jälleen luottoluokituksen laskun, ja se välitön ulkomaanvelka mikä alkuun oli 10 miljardia, kasvoi nyt 20 miljardiin ja pian se kasvaisi 30 miljardiin kun maan valuutta hvyrnia jatkaisi syöksykierrettään. Jotakin hyvää sentään. Nyt oltiin jo opittu, että Ukrainalle ei pidä antaa rahaa kaasulaskuihinsa, vaan velat maksetaan suoraan kaasuntuottajalle. Tämä otettiin Ukrainassa vastaan suoranaisena joululahjana. Pääministeri ilmoitti heinäkuussa, että tästedes maalle riittäisi loputtomiin energiaa, sillä länsimaat antaisivat sitä ilmaiseksi niin paljon kun sitä vain käyttää kehtaa. Näin on ilmeisesti käynytkin, sillä tänä talvena on Unkarista virrannut kaasua ja jos perässä tulee jokin laskuntapainen, se ymmärretään pelkäksi muodollisuudeksi jota ei tarvitse maksaa.
Rahaa on myös virrannut EU:sta maan talouden ylläpitoon.
Käytännössä rahaa on virrannut vain maan valuutan ylläpitoon, sillä D-luokka eli täydellinen maksukyvyttömyys ei ole kaukana. Rahan saamisen ehtoina on usein olleet tulitauot, joita muodollisesti onkin aina rahasiirron ajaksi julistettu. Minskin kokous ja sitä seurannut kolmen tunnin mittainen tulitauko oli oiva aika siihen, että EU ehti tukea maan valuuttaa 1.6 miljardilla. Seuraavana päivänä viimeinenkin luottoluokittaja laski Ukrainan CCC –luokkaan, joka on enää piirun päässä konkurssista. Tämä luokitus tarkoittaa roskalainaluokkaa, eli että jokainen sinne annettu raha on sellaista, jota ei voi koskaan toivoa takaisin.
Roskalainaluokitus nosti myös ulkomaanvelan suhteellisen osuuden 40 miljardiiin, jonka IMF hätäpäissään lupasikin. Suomen rooli koko episodissa on ollut hyvin kohtuullinen, vaatimattomat kuusi miljoonaa, mutta Kataisen hallitus sitoutui antamaan IMF:lle Suomen osuuden, joka on 3.8 miljardia. Kyllä rahaa on.
Lopputaputukset
Minun on pakko onnitella Poroshenkon ulkopolitiikkaa, sillä hänellä on runsaudensarvi josta puristaa hunajaa loputtomiin. Hän on keksinyt että länsimaat ovat kiristettävissä ja hyödyntää tätä häikäilemättä. Miljarditolkulla palaa rahaa maan pitämiseksi maksukykyisenä, ja Poroshenko osaakin kokeilla paljonko tyhmiltä loppupeleissä oikein irtoaa: sata miljardia? Kaksi sataa? Biljoona? Itsensä hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin kauhoa sitä kaksin käsin.
On olemassa syynsä miksi Suomen Presidentti Sauli Niinistö pantiin istumaan hänen viereensä. Yksikään säällinen politiikko ei halua tulla kuvattavaksi hänen kanssaan, ja luoda mielikuvaa kuin että olisivat hyvää pataa keskenään. Poroshenkon maineen tietävät kaikki, ja kaikki tietävät myös että hän on ns. välttämätön paha isompia poliittisia tarkoitusperiä ajaessa, jota on vain pakko sietää.
mutta mikäs siinä? Tässä farssissa länsimaat ovat sitoneet kätensä pakotepolitiikan avulla Ukrainaan niinkin tiiviisti, niin sitten maksellaan vaan Poroshenkon tilinlihotuksia. Pitäähän eurooppalaista valtiota auttaa ja saada maa eurokuntoon, jos tämän saa ironisesti lopettaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti