HS:Manipuloi kansaa aseiden ostoon.
Olen seurannut tiiviisti tätä keskustelua mediassa aseiden ja hävittäjien ostopakosta.”Ballistisia ohjuksia on suurvallallakin rajallinen määrä.”, "
 |
| Tätkö Jussi Niinistö haluaa? |
Länsimaissa on viime vuosina keskusteltu niin kutsutusta A2/AD-kuplasta (anti-access area denial). Väitetään, että Venäjä olisi kyennyt luomaan uusilla ohjusjärjestelmillään kauas sen rajojen ulkopuolelle ulottuvia alueita – kuplia – joiden sisällä vastapuoli ei voisi toimia sodan aikana.
Tällaisia kuplan muodostavia aseita olisivat esimerkiksi ilmatorjuntaohjusjärjestelmä S-400, ballistinen Iskander-ohjus ja laivojen tuhoamiseen tarkoitettu rannikko-ohjus Bastion.
Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Jyri Raitasalo kritisoi kupla-ajattelua.
”On aika puhkaista A2/AD-kupla, koska koko keskustelu on kupla”, hän sanoo.
”Ballistiset ohjukset ovat olleet rajamme takana jo 1970-luvulta lähtien. Jos miettii Neuvostoliiton aikaa, ne olivat Helsingistä vain 80 kilometrin päässä.”
Raitasalo kummeksuukin sitä, että ohjusten uhkaa tai niiden muodostamaa kuplaa pidetään uutena asiana."
Missä on ihmisten asian ymmärtäminen, olisi todella mukava tietää? Ajoin aikoinaan paljon tilausajoja rajan toiselle puolen, ja esm Viipurissa juuri Saimaan kavan ylityksen jälkeen oli valtava varikko tankkeja, tykkejä, armeijan kalustoa yleensä, jotka oli tuotu pois Euroopasta ja muutenkin varastoituna siihen. Heti Pietarista pohjoiseen menevän moottoritiellä oli valtava armeijan varalaskupaikka, jossa oli siitä ajaessani todella monta venäläistä hävittäjää, samoin panssareita.
Vaikka matkustjat näki ne, ei tullut mitään pelonsekaista kommenttia, totesivat tyynesti, että siinä on veli venäläisten aseita nähtävillä, eikä puhettakaan mistään kauhukuvista, ja matkustajien joukoissa oli jopa Karjalasta siirrettyjä pakolaisia matkalla katsomaan entisiä kotiseutuja.
Silloin myös -92 seuduilla totesin, että Venäjällä menee ainakin kaksi sukupolvea, jotta siellä saadaan asiat kuntoon. Arveluni taisi olla aika oikeassa, sillä nyt noin 25 vuotta myöhemmin maa on muuttunut, tosin ei kaikilta osin ihan oiekaan suuntaan, vaan on siellä tullut virheitäkin tehtyä. Kun sitten katselee muitakin maita, niin en ole vielä löytänyt yhtään valtiota, joissa olisi asiat kunnossa ja Suomessa ollaan pahasti miinuksella siltä osin, kun ajatellaan miten kokoomus on saanut markkinatalouden avulla kansan konkurssiin.
Armeija tarvitsee harjoitusta, ja kalustoa siihen, mutta sen kaluston määrä ja laatu pitää olla kohtuullinen, eikä perustua hyökkäyssuunnitelmia, vaan nimensä mukaan "Puolustusvoimat" Nyt Jussi Niinistö on tekemässä siitä hyökkäykseen valmistelevaa ja armeija muuttuu näin ollen puolustuksesta hyökkäys sotavoimiksi, jota en voi hyväksyä. Meidän ei tarvitse olla mukana tässä leikissä, sillä sen tarpeen tuloksena on että varusmiehistä tulee tykinruokaa alta aikayksikön.
| Amraam-ER on uusi ilmatorjuntaohjus, jonka kantama ja korkeusulottuvuus ovat nykyistä Amraam-ohjusta suurempi. | (KUVA: Raytheon) |
,Jarmo Huhtanen HS
Julkaistu: 26.11. 13:06
Puolustusvoimat suunnittelee ostavansa uuden ilmatorjuntaohjusjärjestelmän, jonka ohjukset yltäisivät selvästi korkeammalle kuin nykyiset.
”Nyt haetaan nykyiseen verrattuna noin kaksinkertaista korkeusulottuvuutta”, sanoo ilmatorjunnan tarkastaja, eversti Ari Grönroos.
Puolustusvoimien tehokkain ilmatorjuntaohjusjärjestelmä on Nasams, jonka käyttämät Amraam-ohjukset yltävät julkisten tietojen mukaan maan pinnalta noin kymmenen kilometrin korkeuteen.
Suomi romutti joitakin vuosia sitten venäläisen Buk-järjestelmän vanhentuneena. Sen ohjukset ylsivät runsaaseen 20 kilometriin.
”Emme välttämättä tavoittele ihan sellaista.”
Uusi hanke on edennyt siihen vaiheeseen, että sitä koskevat tietopyynnöt voivat lähteä valmistajille ehkä jo vuodenvaihteessa. Varsinainen tarjouspyyntövaihe tulee vasta sen jälkeen.
Suomen ilmapuolustus perustuu ilmatorjunnan ja hävittäjätorjunnan yhteispeliin. Puolustusvoimien tavoite onkin, että korkeatorjuntaa koskeva ratkaisu tehdään viimeistään vuonna 2019. Samana vuonna alkaa Hornet-hävittäjien seuraajakandidaattien olosuhdetestaus Suomessa.
”Ilmapuolustuksen komponenttien pitää olla tasapainossa. En todellakaan usko siihen, että meillä pitäisi olla joko vain hävittäjiä tai vain ilmatorjuntaa”, Grönroos sanoo.
Grönroos ei halua kertoa mahdollisten ohjusvaihtoehtojen nimiä, koska hanke on vielä kesken. Nimet selviävät viimeistään sitten, kun tietopyynnöt lähtevät ohjusten valmistajille.
”Olemme kartoittaneet ne, joilla voisi olla haluamamme kyky. Emme kuitenkaan lähde tuote edellä missään tapauksessa.”
Julkisuudessa on spekuloitu sillä, että Suomi hankkisi tulevaisuudessa Nasams-järjestelmäänsä uudempia Amraam-ER-torjuntaohjuksia, jotka lentävät nykyisiä ohjuksia selvästi korkeammalle ja kauemmaksi. Grönroosin mukaan asia ei ole välttämättä näin.
Grönroos myöntää, että Suomelle olisi edullisempaa, jos hankittavaa ohjusta voitaisiin käyttää nykyisessä Nasams-järjestelmässä. Nasams on käytännössä ilmatorjunnan johtamisjärjestelmä, jolla johdetaan taistelunjohtokeskusta, tutkaa, elektro-optista sensoria ja ohjuslavetteja. Nasamsin ohjuslavetit voidaan kuitenkin joissain tapauksissa ehkä vaihtaa toisiksi.
Ruotsi ilmoitti juuri, että se on hankkimassa amerikkalaisen Patriot-ilmatorjuntajärjestelmän noin miljardilla eurolla. Julkistuksen yhteydessä korostettiin sitä, että Patriot kykenee torjumaan myös ballistisia ohjuksia.
 |
| Helsingin ilmatorjuntarykmentin ilmatorjuntasimulaattori. (KUVA: Pete Aarre-Ahtio) |
Grönroos arvelee, että Ruotsi on kuitenkin lähinnä korvaamassa maan vanhentuvia Hawk-ohjuksia.
Patriotia on julkisuudessa ehdotettu myös Suomelle.
”Se on koko lailla kallis järjestelmä”, Grönroos sanoo.
Grönroosin mukaan Suomen ensisijainen tavoite ei olekaan nyt torjua ballistisia ohjuksia. Hän ei pidä laajamittaista ballististen ohjusten torjuntaa edes realistisena.
”Jonkinlainen kyky voidaan ehkä onnistua luomaan jollekin suppealle alueelle. Ballistisia ohjuksia kehitetään koko ajan, että ne pystyisivät läpäisemään torjuntajärjestelmät esimerkiksi liikehtimällä, mikä tekee torjuntatilanteen äärimmäisen hankalaksi.”
Ballististen ohjusten tyypillisiä maaleja ovat tykistöjärjestelmät, ohjus- ja ilmatorjuntajärjestelmät, joukkokeskittymät, lentotukikohdat ja komentopaikat.
 |
| Iskander-ohjus Kubinkassa Moskovan lähellä vuonna 2015. (KUVA: Sergei Karpukhin / Reuters) |
Länsimaissa on viime vuosina keskusteltu niin kutsutusta A2/AD-kuplasta (anti-access area denial). Väitetään, että Venäjä olisi kyennyt luomaan uusilla ohjusjärjestelmillään kauas sen rajojen ulkopuolelle ulottuvia alueita – kuplia – joiden sisällä vastapuoli ei voisi toimia sodan aikana.
Tällaisia kuplan muodostavia aseita olisivat esimerkiksi ilmatorjuntaohjusjärjestelmä S-400, ballistinen Iskander-ohjus ja laivojen tuhoamiseen tarkoitettu rannikko-ohjus Bastion.
Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Jyri Raitasalo kritisoi kupla-ajattelua.
”On aika puhkaista A2/AD-kupla, koska koko keskustelu on kupla”, hän sanoo.
”Ballistiset ohjukset ovat olleet rajamme takana jo 1970-luvulta lähtien. Jos miettii Neuvostoliiton aikaa, ne olivat Helsingistä vain 80 kilometrin päässä.”
Raitasalo kummeksuukin sitä, että ohjusten uhkaa tai niiden muodostamaa kuplaa pidetään uutena asiana.
”Sitä tilannetta, mikä on nyt nostettu esille vakavana uhkana, olemme arvioineet suomalaisessa puolustuskulttuurissa vuosikymmeniä. Siksi minusta tuntuu, että julkisuudessa esiintyy sotilas- ja puolustusalan asiantuntijoita, joilla on aika kapea tarkastelukulma.”
Raitasalo katsoo, ettei Venäjä ole rakentanut A2/AD-kuplia, vaan länsi on luonut ne itse, kun se on yrittänyt ottaa analyyttistä otetta uudesta vastakkainasettelusta. Hänen mukaansa kyse on ollut normaalista evoluutionomaisesta kehityksestä, joka on tyypillistä maasodankäyntiä painottavalle suurvallalle.
”Tässä pitää laittaa jäitä hattuun. Koko Eurooppa on ollut tarvittaessa Venäjän tai Neuvostoliiton ballististen ohjusten vaikutuspiirissä jo vuosikymmeniä.”
Venäjä on tehnyt Iskandereista ja S-400-ohjuksista tehokkaan viestinnän välineen. Lännessä reagoidaan yleensä näkyvästi esimerkiksi Iskander-lavettien siirtoihin.
 |
| Etualalla S-400-ohjusajoneuvoja Moskovan Punaisella torilla pidetyssä paraatissa vuonna 2015. (KUVA: RIA Novosti) |
”Välillä tuntuu, että niihin suhtaudutaan jopa hysteerisellä tavalla.”
Raitasalo on taustaltaan ilmatorjuntaupseeri. Hän on toiminut muun muassa Helsingin ilmatorjuntarykmentin komentajana.
Raitasalo puolustaa voimakkaasti hävittäjätorjuntaa ilmatorjunnan rinnalla. Hän sanoo, että ilman hävittäjiä maa- ja merivoimat eivät kykene toimimaan.
”Jos sen sijaan jätämme ballististen ohjusten torjunnan hankkimatta, niin meille jää aukko, mutta pystymme omilla toimillamme sitä jollain lailla paikkaamaan, eikä se romahduta koko puolustusjärjestelmäämme.”
Suomi varautuu ballistisiin ohjuksiin esimerkiksi salaamalla ja harhauttamalla.
Raitasalo kehuu Ruotsin valitsemaa Patriotia hyväksi järjestelmäksi. Hän kuitenkin huomauttaa, että ballististen ohjusten torjuntakyky edellyttää mannerten laajuista valvontakykyä. Sellaiseen kykenee käytännössä vain Yhdysvallat.
”Jos et saa ennakkovaroitusta, että ohjus on laukaistu, millä kykenet pitämään sellaisen valmiuden torjuntaohjusten käytössä, että kykenet toimimaan niinä muutamina sekunteina, kun ohjus on torjuntaetäisyydellä?”
Raitasalo on kuitenkin varma, että jossain vaiheessa myös Suomi hankkii ilmatorjuntaohjuksia, jotka pystyvät torjumaan ballistisia ohjuksia.
”Oma arvioni on, että tällä hetkellä se maksaa aivan liikaa suhteessa arvioituun uhkaan. Nyt tulisi tosi kallis lasku ja hyvin rajoitettu suorituskyky.”
Ilmavoimien operaatiopäällikkö, eversti Juha-Pekka Keränen on samoilla linjoilla Raitasalon kanssa.
”Olemme tottuneet olemaan kymmeniä vuosia tämän tulen alla. SS-21 (venäläinen taktinen ballistinen ohjus) on ollut pitkään jo toiminnassa. Sen kantama on toista sataa kilometriä.”
Keränen sanoo, että paljon puhutut kuplat eivät ole uskottavia. Kauaskantoisilla ilmatorjuntaohjuksilla on maanpinnan kaarevuudesta johtuen suuri tutkakatve, joka kasvaa etäisyyden kasvaessa. Esimerkiksi 300 kilometrin etäisyydeltä ammutun ohjuksen tutkakatveeseen pääsee lentämällä alle viiden kilometrin korkeudessa.
Ilmatorjuntaohjuksia vastaan voidaan toimia myös liikehtimällä ja erilaisilla sotilaskoneiden omasuojajärjestelmillä.
”S-400 on tarkoitettu lähtökohtaisesti isoja ilmavalvontakoneita, ilmatankkauskoneita ja muita hitaasti liikehtiviä kohteita vastaan. Hävittäjä on vaikea kohde, koska se liikkuu nopeasti ja muuttaa suuntaansa paljon. Se on hankalasti seurattava”, Keränen sanoo.
”Paljon puhutaan ohjuspuolustuksesta. Ei se ballistisen ohjuksen räjähde kovin suurta vaikutusta tee, jos siinä ei ole mitään kriittistä alla. Ihmiset pitää saada suojaan, materiaali hajauttaa ja ilma-alukset ilmaan. Se on se, miten me pelaamme kokonaispeliä.”
 |
| Puolustusvoimien käytössä olevan Nasamsin ohjuskanisterit ja Amraam-ohjus. (KUVA: Reijo Hietanen) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti