Talvivaara

Talvivaara harhautti viranomaisia ympäristöluvassa, väittää syyttäjä – ”Erheet tulivat ilmi jo varhaisessa vaiheessa, silti jatkettiin ylösajoa”

Neljälle Talvivaaran kaivosyhtiön entiselle johtajalle vaaditaan hovioikeudessa ehdollista vankeutta törkeästä ympäristön turmelemisesta. Syyttäjä: ”Kyllä tämä on ihan valtava tämä velvoitteiden ja toiminnan ristiriita”.

 

Lokakuussa Rovaniemen hovioikeus jalkautui kaivosalueelle Sotkamossa. Taustalla kipsisakka-allasvuodon pilaama Ylä-Lumijärvi, joka Kainuun ely-keskus on määrännyt kunnostettavaksi. Alueella on yhä sakkaa vuodon jäljiltä, kertoo nykyisin kaivosta pyörittävän Terrafamen toimitusjohtaja Joni Lukkaroinen (kesk.). (KUVA: Kimmo Rauatmaa / Lehtikuva)

Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmat johtuivat syyttäjien mukaan pitkälti toimintakulttuurista. Ongelmat kasaantuivat, koska ilmi tulleita virheitä ei korjattu vaan tehtiin lisää virheitä. Ympäristöviranomaisia johdettiin harhaan jo lupavaiheessa antamalla puutteellista ja virheellistä tietoa.
Lupaviranomaisten harhauttaminen johti syyttäjien mukaan esimerkiksi siihen, että ympäristölupaan ei kirjattu lainkaan raja-arvoja sulfaatille, joka aiheutti suurimmat vesistöhaitat. Kun korkeat sulfaattipäästöt tulivat ilmi, niistä ei välitetty, koska rajoja ei ollut. Tämä johti lähijärvien pilaantumiseen.
Syyttäjien mukaan käytännön toiminta kaivoksella erosi niin paljon ympäristöluvan velvoitteista, että kyse on ollut tahallisuudesta.
”Kyllä tämä on ihan valtavaa tämä velvoitteiden ja toiminnan ristiriita. Toiminnassa on ollut niin paljon raskauttavia näkökohtia, että törkeän ympäristörikoksen tunnusmerkit täyttyvät”, kihlakunnansyyttäjä Kimmo Vakkala sanoi.
Talvivaaran ympäristörikosoikeudenkäynti on loppusuoralla Rovaniemen hovioikeudessa. Tiistaina vuorossa ovat syyttäjien loppulausunto ja keskiviikkona vastaajien loppulausunnot.
Erityishuomion kohteena on ollut vesienhallinta, joka on osoittautunut suureksi ongelmaksi kaivosyhtiölle. Kuuluisaksi tulleiden kipsisakka-altaiden vuotojen seurauksena kaivosalueelta on päässyt ympäristöön suola- ja metallipitoisia vesiä, jotka ovat heikentäneet lähijärvien laatua.
Suomen oloissa poikkeuksellisessa oikeudenkäynnissä keskeiseksi kysymykseksi on noussut tahallisuus: tapahtuivatko ympäristövahingot piittaamattomuuden ja laiminlyöntien seurauksena vai olivatko ne ennakoimattomia vahinkotilanteita, joihin jouduttiin reagoimaan olosuhteiden pakosta.

Neljä kaivosyhtiön entistä johtajaa on syytteessä törkeästä ympäristön turmelemisesta. Heille vaaditaan rangaistukseksi ehdollista vankeutta.
Syytettyinä ovat entiset toimitusjohtajat Pekka Perä ja Harri Natunen, tuotantojohtaja Lassi Lammassaari ja kaivosyhtiön entinen osastopäällikkö. Kainuun käräjäoikeus tuomitsi toukokuussa 2016 kolme ensimmäistä sakkoihin ympäristön turmelemisesta. Osastopäällikön syyte hylättiin.
Kihlakunnansyyttäjät Kimmo Vakkala ja Heikki Ylisirniö ovat uudistaneet käräjäoikeudessa esittämänsä rangaistusvaatimukset teon törkeästä muodosta. Syytteen sai myös osastopäällikkö.
Syyttäjien mukaan Talvivaaran ongelmat kasaantuivat laiminlyöntien ja virheiden seurauksena.
”Erheet tulivat ilmi jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Silti jatkettiin toiminnan ylösajoa. Siitä seurasi se, että virheitä korjattiin uusilla virheillä. Ongelmat vain kasvoivat ja uusia virheitä ilmeni”, Vakkala kuvasi Talvivaaran tuotannon käynnistämistä.
”Tahallisuuden alin aste tarkoittaa sitä, että otetaan riski ja jatketaan toimintaa”, Vakkala sanoi. ”Erheiden mittakaava on ennen kuulumaton.”
Syytteet liittyvät epäiltyihin laiminlyönteihin muun muassa kaivoksen suunnittelussa, ympäristö- ja vesitalousluvan haussa, kipsisakka-altaiden suunnittelussa sekä kipsisakka-altaiden vuodoissa.
Syyttäjien mukaan laiminlyönnit alkoivat jo lupavaiheessa, sillä lupahakemus sisältää vääriä ja puutteellisia tietoja tehtaan toiminnasta. Esimerkiksi sulfaattipäästöt ovat ylittäneet moninkertaisesti hakemuksessa esitettyjen haitta-aineiden määrän. Sulfaattia ja natriumia piti tulla vain vähäisiä määriä.
”Talvivaara ympäristöluvitti keskeneräisen luonnoksen ja laiminlöi luvittaa isoja muutoksia. Tämän vuoksi luvalta oli ikään kuin pohja pois, koska toiminta oli muuttunut niin paljon”, Vakkala sanoi.
Vakkalan mukaan Talvivaara ei tunnistanut riskejä ja sai ympäristöluvan puutteellisten tietojen perusteella. Jos todelliset päästöt olisivat olleet tiedossa, lupaa ei olisi myönnetty, syyttäjä korosti.
”Talvivaaran lupahakemus johti tehokkaasti harhaan, minkä vuoksi esimerkiksi natriumille ja sulfaatille ei asetettu rajoja.”
Vakkalan mukaan vastuusta ei voi vapautua sillä, että ympäristöviranomainen ei ole huomannut jotakin asiaa: ”Lupaviranomainen ei tee minkäänlaista tutkimustoimintaa vaan nojaa annettuihin tietoihin.”
Lähijärviin päätyneistä korkeista sulfaattipitoisuuksista tiedettiin syyttäjä Ylisirniön mukaan jo varsin pian metallitehtaan käynnistymisen jälkeen. Päästöistä ei kuitenkaan piitattu, koska raja-arvoa ei ollut.
”Tehtaalla oli tehty päätös, ettei sulfaattipäästöistä tarvitse välittää, koska luvassa ei ollut rajaa”, Ylisirniö sanoi.
Kun kaivoksen lähellä sijaitsevassa Salminen-järvessä ilmeni happamuutta, asiaa ryhdyttiin kyllä selvittämään, mutta yhteyttä sulfaattipäästöihin ei tunnistettu, eikä siitä välitetty.
”Meni yksitoista kuukautta, eikä asialle tehty mitään. Tänä aikana lähijärvet ehtivät pilaantua ja kerrostua”, Ylisirniö sanoi.
Ylisirniön mukaan oikeudenkäynnin aikana on tullut osoitetuksi, että Talvivaaralla oli tieto myös siitä, että kipsisakka-altaiden rakenne ei kestä vesien säilyttämistä. Silti altaita käytettiin vesivarastoina.
Puolustus vaatii syytteiden ja niihin liittyvien vaatimusten hylkäämistä kokonaisuudessaan perusteettomina.
Vastaajien mukaan ympäristöongelmat eivät ole johtuneet tahallisuudesta tai kaivosyhtiön johdon huolimattomuudesta, vaan kaivoksen jätevesien vaikutukset olivat ennakoimattomia ja kipsisakka-altaiden vuodot vahinkotilanteita. Havaittuihin ongelmiin on vastaajien mukaan puututtu, ja lisävahinkojen estämiseksi on ryhdytty toimeen.
Puolustus korostaa, että Talvivaaralla oli koko ajan voimassa oleva ympäristölupa, eikä lupaehtoja ole rikottu. Rangaistusvastuu ei puolustuksen mukaan voi perustua ympäristöluvan hakuaineistoon.
Vastaajana oikeudessa on myös Talvivaara Sotkamo -kaivosyhtiön konkurssipesä. Kainuun käräjäoikeus tuomitsi kaivosyhtiön 300 000 euron yhteisösakkoon ja menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 3,5 miljoonaa euroa.
Syyttäjät vaativat yhteisösakon korottamista 850 000 euroon ja menettämisseuraamuksen korottamista yli 13,3 miljoonaan euroon.
Sotkamossa sijaitsevan monimetallikaivoksen toiminnasta vastaa nykyisin valtionyhtiö Terrafame.

Talvivaaran kaivoksella oli ympäristöongelmia alusta saakka – Katso tästä tapahtumien kulku

2004 Kaivosinsinööri Pekka Perä ostaa Talvivaaran kaivosoikeudet kahdella eurolla.

2008 Talvivaaran nikkelikaivos aloittaa toimintansa Sotkamossa.

2008 Kipsisakka-altaassa havaitaan vuoto. Pienen järven kokoiset kipsisakka-altaat ovat jätepatoja ja tavanomaisen jätteen kaatopaikkoja. Niihin varastoidaan tehtaan tuotannosta tulevia metallipitoista vettä ja sakkaa.

2009 Seudun asukkaat valittavat haju- ja pölyhaitoista. Rikkivedyn haju tuntuu välillä noin 40 kilometrin päässä Kajaanissa.

2010 Kipsisakka-altaassa havaitaan vuoto.

2011 Tehtaan sulfaattipäästöjen todetaan muuttaneen läheisten järvien vettä suolaiseksi.

Maaliskuu 2012 Talvivaaran työntekijä kuolee hengitettyään tehtaan ulkopuolella rikkivetypitoista ilmaa.

Maaliskuu 2012 Kaivoksesta pääsee metallipitoisia vesiä läheiseen vesistöön.

Huhtikuu 2012 Kaivoksen bioliuotusaltaasta löytyy lähes 30 kuollutta lintua. Niistä mitataan korkeita nikkelin, mangaanin, sinkin ja raudan pitoisuuksia.

Marrasku 2012 Kipsisakka-altaassa havaitaan vuoto. Altaan pohjaan puhjenneesta reiästä purkautuu ympäristöön valtavia määriä raskasmetalli- ja uraanipitoista vettä. Vuoto jatkuu kymmenen päivää, ja lopulta allas tyhjenee täysin.

Kaivosalueelle pääsi vuotamaan suuri määrä metallipitoista vettä. Kaivosalueen ulkopuolella ympäristöön virtasi arviolta 240 000 kuutiota vettä.

Huhtikuu 2013 Kipsisakka-altaassa havaitaan taas vuoto.

Joulukuu 2013 Talvivaaran yrityssaneeraus käynnistyy.

Helmikuu 2014 Onnettomuustutkintakeskus julkistaa raporttinsa kipsisakka-altaan vuodosta: ympäristöriskien tunnistaminen ja ennaltaehkäisy olivat Talvivaarassa puutteellisia.

Syyskuu 2014 Neljä Talvivaaran kaivosyhtiön johtajaa saa syytteen törkeästä ympäristön turmelemisesta sekä useista laiminlyönneistä. Kaivosyhtiöltä vaaditaan 850 000 euron yhteisösakkoa.

Marraskuu 2014 Talvivaara Sotkamo asetetaan konkurssiin. Kaivosyhtiö siirtyy velkojilta valtion hoitoon.

Huhtikuu 2015 Talvivaara Sotkamo -kaivosyhtiön konkurssipesä saa luvan johtaa jätevesiään Sotkamon Nuasjärveen, kun Pohjois-Suomen aluehallintovirasto myöntää luvan kiistellylle jätevesien purkuputkelle. Luvasta valitetaan Vaasan hallinto-oikeuteen.

Elokuu 2015 Valtionyhtiö Terrafame ostaa kaivoksen liiketoiminnan Talvivaara Sotkamon konkurssipesältä.

Elokuu 2015 Talvivaaran ympäristörikosoikeudenkäynti alkaa Kainuun käräjäoikeudessa.

Syyskuu 2015 Vaasan hallinto-oikeus puolittaa kaivosalueelta Nuasjärveen johdettavien vesien sallitun sulfaattimäärän ja rajoittaa jätevesiputken käyttöä valitusten käsittelyn ajaksi.

Joulukuu 2015 Kainuun ely-keskus määrää Talvivaara Sotkamon konkurssipesän kunnostamaan kaksi kipsisakka-allasvuodon pilaamaa järveä, Salmisen ja Ylä-Lumijärven.

Tammikuu 2016 Valtionyhtiö Terrafame ottaa kokonaan vetovastuun kaivostoiminnasta.

Huhtikuu 2016 Kaivoksen vesiongelmat jatkuvat. Terrafame aloittaa vesien lisäjuoksutukset ympäristöön.

Huhtikuu 2016 Vaasan hallinto-oikeus muutti kaivoksen jätevesien purkuputken luvan määräaikaiseksi vuoden 2018 loppuun asti.

Toukokuu 2017 Kainuun käräjäoikeus tuomitsee kolme Talvivaaran kaivosyhtiön johtajaa – entiset toimitusjohtajat Pekka Perä ja Harri Natunen ja tuotantojohtaja Lassi Lammassaari – sakkorangaistuksiin ympäristön turmelemisesta. Entisen osastopäällikön syyte hylätään.

Konkurssiin mennyt Talvivaara Sotkamo -kaivosyhtiö tuomitaan 300 000 euron yhteisösakkoon ja menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 3,5 miljoonaa euroa.

Elokuu 2017 Terrafame jättää Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle ympäristölupahakemuksen Nuasjärveen johdettavien vesien sulfaattikiintiön nostamiseksi.

Syyskuu 2017 Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan Talvivaaran kaivostoiminta on johtanut ”ekologiseen romahdukseen”: sulfaattipitoiset jätevesipäästöt ovat muuttaneet lähijärvet kemiallisesti kerrostuneiksi suola-altaiksi, joiden pohja on kuollut.

Lokakuu 2017 Ympäristörikosoikeudenkäynti Rovaniemen hovioikeudessa alkaa.