Malmilandia

Itä ja länsi

Kallistun Venäjän suuntaan, siinä mitä haluan. En Amerikkalaista kaksinaismoralistista elämää, jossa pornoteollisuus kukoistaa ja lapset ja perheet kärsii moralistien mielivallasta, jota on tyrkytetty myös Suomeen, ja valitettavasti erittäin tehokkaasti. Lapsi ei saa olla enää lapsi ja leikkiä lasten leikkejä. Kaikesta tehdään markkinoiden alttarille sopivaa tuotetta. Maailmalle myydään kaikki mitä irti saadaan, ja poliitikot ovat mukana yhtiöittämässä Suomea jonkinlaiseksi kaupaksi, jossa kaikki on myynnissä, kuten  tiet, sähkö, vesi, puhelin/ internet, valtion yritykset yhtiöitetään ja yhtiösopimuksen puitteissa tulee kaikkeen salassapitovelvollisuus, jolloin siihen ei pääse hallitus, eikä eduskunta valvomaan mitään. Kohta varmaan myydään myös Suomen pankki, yksityiset pankithan on jo olemassa, ja valtion pankista ei yksityinen saa edes tiliä tehtyä itselleen, saati lainaa.

Mitä tapahtuisi, jos Venäjä valloittaisi Suomen? Paljon tietenkin,talous menisi uusiksi, ja luultavasti aimo loikan taaksepäin. Samalla menisi Eu ja saisimme ehkä markan takaisin, senhän Venäjä on jo kerran aikaisemmin suonut Suomelle ruplan rinnalle. Kouluissa tapahtuisi kielen opetukseen muutos luultavasti ja Venäjä tulisi varmaan Suomen rinnalle pääkieleksi, mutta esm Venäjän kouluissa esm englannin opetus on erittäin tehokas, kuten monen muunkin kielen.

Terveydenhoitoon tulisi muutos, ja hinnat luultavasti laskisi, ja nämä suuret ulkomaiset yritykset häviäisi markkinoilta, mikä olisi hyvä, muuten en usko että taso putoaisi yhtään.

Armeija olisi Suomelle ikävä, koska silloin tulisi muutoksia ja paljon ja ehkä joutuisi myös sotimaan muualle, tosin sitä ollaan nytkin jo valmistelemassa Naton kanssa.

Matkustaminen Eurooppaan tulisi  hankalaksi, niin työn kuin vapaa-ajan suhteen, sekä länsi- tuotteiden saanti hankaloituisi paljon?

Kaiken kaikkiaan soisi valtiojohdon ymmärtävän, että meidän on tehtävä Venäjän kanssa yhteistyötä, ettei tulisi tuollaista skenaariota toteumaan, mutta sotilasliitto olisi kuitenkin suotava paljon ennemmin, kuin Naton kanssa, onhan se luvannut ettei hyökkää Venäjää vastaan, näin olisimme Venäjän asevarjon alla suojassa.

Amerikkalainen imperiumi puntarissa

 Tämä kuva kertoo sen, mitä minä ajattelen Amerikasta!

Raimo Väyrynen 

Tässä pieni pätkä Amerikkalaisesta imperiumista, joka kertoo minusta hyvin sen oleellisen siitä, miten amerikkalaiset käsittävät siitä, miten heihin tulisi suhtautua?

"Emmanuel Toddin (2003) mielestä muutos onkin tapahtumassa. Kylmän sodan kilpailussa Yhdysvallat pakotti itsensä toimimaan universaalisten arvojen edustajana, mutta ”kommunistisen kilpailijan luhistuttua on saatu nähdä amerikkalaisen universalismin vähenevän” ja nationalismin

voimistuvan (Todd 2003, 130)."

Olen yrittänyt tasapuolisesti ottaa kantaa, mutta se on vaikeaa monestakin syystä. Amerikkalaisessa keskustelussa ovat viime vuosina kaikuneet uuskonservatiivien äänenpainot, joissa on painotettu Yhdysvaltojen materiaalisesti ja moraalisesti johtavaa asemaa maailmassa ja sen hyödyllisyyttä kaikkien kansojen kannalta. Yhdysvaltojen materiaalinen etumatka perustuu sen taloudelliseen ja varsinkin sotilaalliseen voimaan, jota voidaan käyttää myös poliittisstrategisten tavoitteiden edistämiseen. Maailmanjärjestyksen näkökulmasta tämä merkitsee uuskonservatiivien mielestä sitä, että perinteinen voimatasapainon malli on lakannut toimimasta. Commentary- lehdensymposiumissa Elliot Abrams totesi, että ”Yhdysvaltojen nousu johtavaksi maailmanvallaksi merkitsee radikaalia muutosta” kaksi vuosisataa jatkuneessa voimatasapainon politiikassa (American Power ..., 2000, 21).

Amerikan jumala

Tätä muutosta voimatasapainosta imperiumiin ei kuitenkaan pidetä ongelmana, vaan pikemminkin sen ratkaisuna. Abramsin sanoin ”ylivaltamme säilyttäminen ei ainoastaan edistä kansallista etuamme, vaan pitää yllä myös rauhaa sekä edistää demokratian ja ihmisoikeuksien asiaa”. Tämä ajatus ”hyväntahtoisesta imperiumista” (benevolent empire) yhdistää amerikkalaisia liberaaleja ja konservatiiveja. Se perustuu jaettuun ideologiseen käsitykseen siitä, että Yhdysvallat on syntyhistoriansa vuoksi maailman moraalinen majakka, joka ajamalla omaa asiaansa palvelee myös yhteistä etua luomalla toimintaa säänteleviä normeja ja instituutioita. Niinpä yhden suurvallan maailma on myös hyvä maailma (Brillmayer 1994).

Tämän ajattelutavan on kärjekkäästi, mutta osuvasti paljastanut Lewis Lapham jo ennen syyskuun 2001 terrori-iskuja. ”Koska Jumala on valinnut Amerikan maallisen paratiisin rakennus paikaksi, Amerikan asia on aina ollut oikea ja mikään ei ole koskaan Amerikan vika.” Lapham jatkaa ironiaansa toteamalla, että Amerikassa ”paha on kuolettavaa ja laitonta tuontitavaraa”, joka ei ole koskaan ollut olennainen osa amerikkalaista maisemaa. Hän lausahtaa vieläkin kärjekkäämmin, että kun ”omistamme luonnollisen vaiston hyvään, niin meidän ei tarvitse välittää laeista” (Lapham 2001). Tämä asenne on tullut näkyviin muun muassa Washingtonin suhtautumisessa kansainväliseen rikostuomioistuimeen.

Sitä toivoisi voivansa matkustaa turvallisesti ympäri Amerikkaa, jonka pitäisi omien mainosten mukaan olla todellinen turistikohde, mutta ei ole valitettavasti.

Joten  tätä tulkiten on ymmärrettävä se seikka, miksi amerikkalaisten toimet maailmalla ovat sitä mitä ovat. He olettavat kaikkien kuvittelevan heidän olevan maailmanpoliisiksi luotu valtio, joka ei tee virheitä, ja jonka kaikki toimet on maailman hyviin vointia edistäviä toimia. Kun  vielä Neuvostoliitto hajosi, ja tulevan Venäjän asema oli huono, niin silloin ottivat tietoisen riskin saadakseen maailman tasapainon omia etuja ajavaksi, ja muut maksajiksi.

Venäläinen imperiumi puntarissa 

 Tuo on kuva, jonka haluaisin nähdä Venäjällä

Venäläinen demokratia, mikä se on? Venäläisiin pitää tutustua ennen kuin asiata oikeastaan saa jonkinlaisen käsityksen? Venäjää on halittu aina voimalla, eli aikoinaan tsaarivalta, sen jälkeen Stalinistinen kommunismi, jolla sinällään ei ollut mitään tekemistä todellisen kommunismin kanssa, vaan ennemminkin fasistisesta diktatuurista, joksi sen nimeäisin? Pelko, vanginnat, murhat, ja kidutukset kuuluivat valtionpoliisin toimenkuvaan, ja oli selkeästi kaksi luokkaa, eli yläluokan ihmiset joille kaikki oli mahdollista, ja kansa, jonka elämä oli ankeaa. Yläluokan tilanne ei kuitenkaan ollut herkullinen, sillä pelko oli jokapäiväinen vieras, koska heitä vakoiltiin jokaisesta suunnasta ja etenkin Stalinin toimet olivat aina aiheena varovaisuuteen, sillä helposti pääsi hengestään. 

Tämä kuva on selkeästi se, mitä on tarjottu eurooppalaisille, ja siitä on unohdettu kaikki muu taiteen ja koulutuksen suhteen. Nykyäänkin on vaikea saada totuuden mukaista tietoa siitä todellisuudesta, mikä oli sodan jälkeisen Neuvostoliiton elämä. Itse olen vasta -80 luvulla aloittanut turistien sinne kuljettamisen, ja samalla uteliaisuuteni takia pääsin myös sivusta seuraamaan vähän tavallisten ihmisten päivittäisiä tapahtumia. 

 Tämä tulee Venäjästä mieleen

Miten se erosi suomalaisesta elämästä? Elintaso oli heikompi, ja esm etelän hedelmät oli harvinaisempaa herkkua. Kuitenkin töissä käytiin ja kaupoissa ostamassa, sitä mitä sai? Entä ihmiset? Kielimuuri oli suuri, vaikka muutaman sanan ymmärsinkin, mutta paljon jäi ymmärtämättä, mutta tavalliset kadun ihmiset oli ystävällisiä ja olivat valmiita auttamaan, kun ymmärsivät, että en ole pilkatakseni liikkeellä, enkä ollut mikään tshuna, myymässä sukkahousuja.

Amerikkaan en ole voinut mennä, koska hinta matkustaa sinne on liian kallista minulle, ja toisaalta minua olisi pelottanut mennä amerikkalaisen rikollisuuden takia. Samoin pelko sairastua siellä, sillä siellä pitää olla sellaiset vakuutukset, jotka kaiken ja vähän päällekin, ettei mene konkurssiin. Samoin se kaksinaismoraali joka Amerikoissa on etoo minua.

 Eremitaasi

Venäläiset ovat eurooppalainen sivistyskansa, joka on vaikuttanut merkittävällä tavalla maailman kohtaloihin. Kommunismin kukistuttua ja Neuvostoliiton hajottua venäläiset joutuivat hämmennyksen tilaan. Kansakunnan uusi nousu alkoi maantieteellisestä, sivistykselliseltä ja historialliselta pohjalta. Länsimaille oli yllätys, ettei Venäjä seurannut läntisiä demokraattisia esikuvia, vaan lähti luomaan uutta yhteiskuntaa omaa tietään kulkien.

Valtion johtoon astuivat turvallisuusmiehet, jotka määrittelivät Venäjän kehitysstrategiat ja poliittiset tavoitteet. Heidän mukaansa Venäjän federaatio on imperiumi, eikä se alistu muiden johdettavaksi. Venäjä ei hyväksy Yhdysvaltojen johtamaa yksinapaista maailmaa. Venäjän pyrkimyksenä on kohota yhdeksi tärkeäksi maailmanpolitiikan keskukseksi ja haastaa muiden vaikuttajien kuten EU:n, Kiinan, Japanin ja Intian kanssa Yhdysvaltojen johtoasema. 

Tavoitteeseen pääseminen edellyttää yhteiskunnan voimavarojen keskittämistä. Vuodesta 1996 lähtien poliittinen valta on keskitetty tiukasti presidentille ja hänen johtamalleen hallintokoneistolle. Vladimir Putinin johdolla yhteiskunta vakautettiin autoritaariseen tyyliin. Vuosina 2008–2012 muodollisena, joskin vaaleilla valittuna, presidenttinä oli Putinin luottomies Dmitri Medvedev. Tuolloin todellisena Venäjän johtajana toimi pääministeri Putin. Medvedevin nelivuotiskauden päätyttyä Putin jatkaa valtion johdossa presidenttinä.

Taloudelliset edellytykset harjoitetulle politiikalle ovat Venäjällä itsellään. Maa on maailman ainoa suurvalta, joka on riippumaton ulkomaisista energia- ja raaka-ainelähteistä, ja vuodesta 2002 vuoden 2008 lopulle jatkunut energian ja raaka-aineiden hintojen nousu on tukenut Venäjän talouskehitystä. Lisääntyneillä tuloilla on voitu monipuolisesti kehittää yhteiskuntaa, ja väestön enemmistö on tyytyväinen harjoitettuun politiikkaan. Venäjä selvisi nopeasti vuonna 2009 maailmaa kuristaneesta taloudellisesta kriisistä ja pääsi jälleen kasvu-uralla.