Ulkopuolinen taho veloittamaan väylien käyttöä?

Liikenneministeri Berner: Väylien yhtiöittämisen jälkeen autoilijaa laskuttavat tien käytöstä vakuutusyhtiöt, teleoperaattorit ja autokauppiaat

Elämme ihmeiden aikaa. Pääministeri Juha Sipilä koki ihmeeksi sadan miljoonan euron upottamisen jätevettä ja tappiota tuottavaan kaivokseen. Nyt liikenneministeri Anne Berner aikoo toteuttaa oman ihmeensä laittamalla teleoperaattorit, vakuutusyhtiöt ja autokauppiaat pakkomyymään tienkäyttäjille tienkäyttöoikeuden nimellä ilmaa.

Ihme on siinä, että auto- ja polttoaineverot alenisivat saman verran kuin tienkäyttöoikeuden myyminen tuottaisi valtiolle, mutta investointeihin käytettävät rahat kaksin- tai kolminkertaistuisivat.


Teleoperaattorit, vakuutusyhtiöt, autokauppiaat ja muut yksityiset palveluntarjoajat siis ostaisivat tienkäyttöoikeutta liikenneverkkoyhtiöltä ja myisivät sen eteenpäin autoilijoille, joiden on pakko ostaa sitä päästäkseen liikkumaan tiellä. Nämä käyttöoikeuksia myyvät palveluntuottajat eivät vastaisi teiden rakennus- tai kunnossapitokustannuksista, mutta rahastaisivat joka ikisestä ajetusta kilometristä oman siivunsa. Siinäpä täysin riskitön bisnes, johon löytyy varmasti halukkaita.


Eivät ihmeet vielä tähän lopu. Valtion ei tarvitsisi ottaa velkaa teiden rakentamiseen ja kunnossapitoon, koska liikenneväylät  siirrettäisiin uuden väyläyhtiön taseeseen ja yhtiö voisi itse ottaa niitä vastaan velkaa. Niin kauan kuin yhtiö on julkisen sektorin omistuksessa velat ovat edelleen veronmaksajien velkaa, mutta eivätpä näy ainakaan valtion velanotossa. Jos ja kun yhtiö sitten joskus myydään pääomasijoittajille, niin velat tietysti maksetaan sitä ennen pois veronmaksajien rahoilla.
Kansalaiselle tulee sellainen ajatus, että nyt on kömpelö taikuri asialla. Tyhjän myyminen ei tuota rahaa muille kuin sen myyjille eikä velka katoa sanomalla, että nyt sitä ei näy.

Muitakin kysymyksiä herää. Kuka maksaa nämä seurantalaitteet niiden asennuksen? Miten kansalainen hoitaa kilpailutuksen? Maksetaanko tästä käyttöoikeudesta myös arvonlisävero?

Paljonko käyttöoikeuskauppiaat saavat voittoa?

Ja tärkein kysymys: mihin tätä uudistusta tarvitaan?

Berner toivoo, että hänet tullaan muistamaan kauaskantoisista ja rohkeista ratkaisuista, jotka hyödyttävät kansalaisia ja elinkeinoelämää. Tyhjän pakkomyyminen hyödyttää takuulla elinkeinoelämää ja Berner tullaan muistamaan ministerinä, joka yksityisti koko maan infrastruktuurin. Siinäpä ihmettä kerrakseen.

”Valtion liikenneverkkoyhtiö on alusta, jonka päälle yksityinen sektori voi tuottaa palveluita”, liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk) sanoo.

Lause ei sinänsä kuulosta hätkähdyttävältä. Liikenneverkko. Alusta. Palvelut. Aika vaikea lauseesta on saada tolkkua.

Kyseessä olisi kuitenkin liikenteen vallankumous, joka vaikuttaisi jokaisen suomalaisen elämään. Se mullistaisi ihmisten tavan liikkua – ja tavan, jolla liikkumisesta maksetaan.

Juha Sipilän (kesk) hallitus päätti keväällä, että liikenne- ja viestintäministeri Bernerin johdolla selvitetään valtion liikenneverkkoyhtiön perustamista.

Tarkoitus on yhtiöittää valtion tiet, rautatiet ja meriväylät. Uusi yhtiö vastaisi Suomen väylien ylläpidosta, kunnostuksesta ja rakentamisesta. Tähän asti ne on rahoitettu budjetista.


Anne Bernerin mukaan liikenneverkkoyhtiöstä pitäisi päättää huhtikuun lopun kehysriihessä. ”Silloin pitää päättää jatketaanko asian valmistelua vai ei”, Berner sanoo.

Syynä on se, että jos liikenneverkkoyhtiö aloittaa vuoden 2018 alusta – kuten on suunniteltu – kehysriihessä pitää tehdä isoja muutoksia autoilun verotukseen eli autoveroon, ajoneuvoveroon ja polttoaineveroon.

Joko veroista luovuttaisiin tai niitä laskettaisiin merkittävästi, sillä jatkossa teiden käytöstä maksettaisiin erikseen.

 Bernerin mukaan järjestely on kustannusneutraali. Autoilun kustannukset eivät nouse, ministeri lupaa. Berner vakuuttaa, että lupaukseen voi luottaa. ”Tiukka kilpailu pitää hinnat alhaalla”, Berner sanoo.

Mikä kilpailu? Verkkoyhtiöhän olisi luonnollinen monopoli.

Bernerin mukaan kilpailu on koko homman juju.

Jos uudistus tehdään, kaikkiin Suomen teillä ajaviin autoihin asennettaisiin sim-kortti tai jokin järjestelmä, joka kertoisi kuinka paljon autolla ajetaan. Liikenneverkkoyhtiö ei kuitenkaan suoraan laskuttaisi autoilijaa, vaan sen hoitaisivat yksityiset palveluntarjoajat.

Palveluntarjoaja laskuttaisi autoilijaa oman hinnoittelunsa mukaisesti. Se voi tarjota joko kilometrikohtaista hinnoittelua tai esimerkiksi kiinteähintaista kuukausipakettia, jolla asiakas saa ajaa niin paljon kuin sielu sietää.

Homma toimisi siis samaan tapaan kuin teleoperaattoreilla, joilla on kiinteähintaisia datapaketteja.

Liikenneverkkoyhtiö saisi rahansa palveluntarjoajalta, joka maksaisi teiden käytöstä tukkuhintaa.

Berner uskoo, että halukkaita palveluntarjoajia löytyy helposti. ”Ensimmäisinä toimijoina voisivat olla esimerkiksi vakuutusyhtiöt, teleoperaattorit ja autokaupat”, Berner visioi.

Poikkeuksena olisivat kuitenkin kuljetusyritykset. Ne voisivat Bernerin mukaan ostaa ajonsa suoraan tukkuhinnalla liikenneverkkoyhtiöstä.

Samaan syssyyn Berner korostaa, että mitään ei ole vielä päätetty. Selvitys on kesken.

Bernerin mukaan tähän mennessä tehdyt selvitykset osoittavat, että väylien yhtiöittäminen olisi taloudellisesti järkevää.

”Sen myötä kyky investoida väyliin voisi kaksin- tai kolminkertaistua nykyisestä.”

Kun valtion väyläomaisuus laitetaan uuden yhtiön taseeseen, se voi ottaa sitä vastaan lainaa. Bernerin mukaan tämä toisi lisää rahaa ja pitkäjänteisempää suunnittelua liikenneinvestointeihin. ”Eduskunta hyväksyisi yhtiön esittelemän investointisuunnitelman aina 12 vuodeksi eteenpäin.”

Liikenneväylät ovat keskeinen osa kansallisomaisuutta. Ministeriön kaavailujen mukaan valtio omistaisi väyläyhtiöstä 65 prosenttia ja maakunnat 35 prosenttia.

Moni pelkää, että yhtiöittämisen jälkeen seuraava askel on väyläyhtiön yksityistäminen. Bernerin mukaan näin ei tule käymään.

Saksassa on vastikään yhtiöitetty valtion väyliä. Siellä väyläyhtiön omistus betonoitiin niin, että osakkeiden myyminen on lähes mahdotonta. Bernerin mukaan näin toimittaisiin myös Suomessa.

Perussuomalaiset ovat suhtautuneet epäilevästi väylien yhtiöittämiseen. Näin ollen on mahdollista, että hanke kaatuu hallituksen kehysriihessä.

”Kehysriihessä voidaan tehdä asiasta faktapohjainen päätös”, Berner sanoo.

Jos suunnitelma kaatuu, ministeriöissä on Bernerin mukaan valmisteltu b-vaihtoehtoa. Maakuntauudistuksen myötä iso osa liikennejärjestelmän tehtävistä siirtyy maakuntiin.

Autoilun verotusta joudutaan Bernerin mukaan joka tapauksessa uudistamaan. ”Vaatii aika mittavia muutoksia verojärjestelmään, että päästään niihin päästötavoitteisiin, joihin Suomi on sitoutunut.”