Onko kohtuutonta?

Rusin Venäjä fobia

Nato-ovi auki, mutta pidetään se lopullisesti kiinni. 

On kohtuutonta verrata nykyistä asetelmaa syksyn 1939 tapahtumiin, mutta kurkistus kohtalokkaisiin Talvisotaa edeltäviin viikkoihin voi silti olla mielekästä. Valtiojohdossa haluttiin uskoa, kun puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa meni karille, että lopulta Neuvostoliitto ei kuitenkaan aloita erillissotaa Suomea vastaan. Venäjän ei uskota uhkaavan Suomea, jos maa harjoittaa aktiivista vakauspolitiikkaa, jonka voi tulkita eräänlaiseksi puolueettomuuspoliittiseksi tahdonilmaukseksi EU-jäsenyyden tuomien velvoitteiden tasapainottamiseksi idänsuhteissa.
Vuoden 2016 aikana käytyä suomalaista ulkopoliittista keskustelua voitaneen aukaista vakauspolitiikan tavoitteista käsin. Ajatus on, että ongelma on viisasta ratkaista etuajassa. Tämän seurauksena on siten mielekkäämpää sanoa, että Naton ”ovi on kiinni”, tai että liittoutumattomuus vahvistaa vakautta, mikä ei ole enää Itämeren alueen tapahtumien valossa kovin uskottavaa. Keskustelu Nato-jäsenyydestä on tarkoitus siirtää joka tapauksessa tulevaisuuteen.

Vakauspolitiikalla on kuitenkin myös ongelmallisempi historia, kun se määritellään ulkopolitiikan pitkän linjan jatkumoksi. Tämän mukaisesti esimerkiksi suomettuminen on selitettävä myönteisin sanankääntein. Täysin ongelmatonta tällainen historian vääristely ei ole, mikäli Neuvostoliiton kylmässä sodassa harjoittama painostus jäisi ymmärtämättä ja selvittämättä. Suomen kansainvälinen uskottavuus edellyttää historian avointa tarkastelua.

Vakauspolitiikka on epäilemättä rationaali nimivalinta ulkopolitiikalle, mikäli Suomen valtiojohto sulkee Nato-oven Venäjän takia. On kuitenkin kysyttävä, mitä Suomen linja merkitsee Itämeren alueen vakaudelle, jos Ruotsi kuitenkin harkitsee liittymistä suoraan tai epäsuorasti Naton jäseneksi? Ruotsissa saatiin julkisuuteen tietoja, joiden mukaan Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden on taannoin Ruotsin vierailulla korostanut Ruotsin maa-alueen koskemattomuuden merkitystä, ja näin antanut epäsuorasti viestin turvatakuusta kriisitilanteessa. Tällä on tietenkin yhteys Baltian maiden puolustukselle. Ilman Ruotsia se olisi Natolle vaikeaa.

EU ei voi myöskään sallia sitä näkemystä, että yksi sen jäsenmaista ei voisi liittyä Natoon, koska ”ovi on kiinni”. Nato on olennainen osa EU:n jäsenmaiden yhteistä puolustusta. Samaan aikaan kun Suomessa on pantu Nato-ovea kiinni, pieni Länsi-Balkanin maa, Montenegro on kuitenkin liittymässä Natoon, vaikka ei ilman Venäjän ilmeistä häirintää.

Tuo lippu kuvaa sitä tilannetta jossa nyt ollaan. Olemme Brysselin vankeja ja yksi pieni provinssi pohjoisessa, jonka ainoa tarkoitus on lihottaa Brysselin Baabelin tornin komissaareja. Komissaareista minulle tulee kyllä mieleen myös venäläiset komissaarit

Mitä tulee pelkoon, josta niin puhutaan kun Nato- haukat sanoo, että suomalaiset pelkää venäläisiä, eikä sen vuoksi halua liittyä Natoon? Käännetään se ajatus toisin päin! Eikö se ole pelon osoittamista, kun haetaan Natosta turvaa?

Rusin mielestä ei saisi verrata tämän hetken tilannetta 1939 tapahtumiin? 

 Miksi Rusi ei hyväksy yhtäläisyyksiä Suomen politiikan suhteen negatiivisessa mielessä? Toinen maailmansota oli selkeästi suurvaltojen valtataistelu Suomesta ja etenkin kenen haltuun jää satamat, teollisuus ja nikkelikaivokset pohjoisessa. Jatkosotaan lähdettiin sitten revanssi mielessä hakemaan takaisin menetettyjä alueita. Saksan vaatimuksesta ylitettiin sitten vanha valtakunnanraja, ja saatiin yhdistyneet kansakunta ja etenkin Briteiltä sodanjulistukseen.

Tämä tilanne silloin ja nyt on molemmat suurvaltojen valtataistelu, ja Suomen tilanne on yhtä hankala, koska Venäjän intressi on pitää väylä Atlantille vapaana, ja jos Suomi sortuu Nato- peliin mukaan, liittyen siihen, olemme samankaltaisessa tilanteessa, kuin toisen maailmansodan melskeissä, mutta jos pidämme pään kylmänä, emmekä sorru Nato- houkutuksiin, niin Venäjän intressi pitää väkivalloin Suomenlahti kulkuväylänä häviää, ja emmekä anna satamia Venäjän vastaiseen toimintaan, niin sekin on selkeä osoitus siitä, että me emme ole mukana tässä skismassa, vaan katsomme sivusta asiaa.

Venäjän ja Naton välinen tilanne, on kuin mikä tahansa tilanne, jossa ollaan lähes nyrkit pystyssä. Suomen itsenäisyys on Venäjän intresseissä ”korkealla prioriteettilistalla”. Joten Rusin kanta Natoon menosta on totaalinen virhearviointi, ja aiheuttaa toteutettaessa vain ongelmia Suomelle.

Ennen sotaa

Suomi oli läpi 1920- ja 1930-luvuilla kamppaillut niin sisäisten kuin ulkoisten ongelmien kanssa. Geopoliittinen sijainti suurvallan vieressä oli johtanut vuosisatoja konflikteihin, ja siksi Suomessa oli jo heti itsenäistymisen jälkeen 1920-luvulla havahduttu etsimään liittolaissuhteita ns. reunavaltioiden (Baltian maiden ja Puolan) kanssa, mutta hankkeet jäivät tuloksettomiksi.

Suomessa etsittiin tukea myös lännestä, lähinnä Ruotsin suunnasta, mutta sieltäkään ei kipeästi tarvittua kumppania löytynyt. Sotilaallista tukea tarjoavia liittolaisia ei löytynyt mistään ilmansuunnasta. Euroopan poliittinen tilanne alkoi kiristyä huomattavasti 1930-luvun loppuvuosina. Neuvostoliitto tiedusteli Suomen halukkuutta aluevaihdoksiin, niin että osa Karjalan kannasta ja Suomenlahden ulkosaaret olisi vaihdettu alueeseen Itä-Karjalasta, mutta Suomen vastaus oli kielteinen. Neuvostoliitto alkoi etsiä toisenlaista neuvottelukeinoja, ja näin sotatoimet päätettiin aloittaa. 30. marraskuuta 1939 alkoi talvisota, mikä merkitsi suurta yhteiskunnan muutosta.

Talvisota 1939–1940

Suomi oli joutunut kahden suurvallan, Saksan ja Neuvostoliiton pelinappulaksi maiden keskinäisessä hyökkäämättömyyssopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa, eikä tilanteeseen nähty rauhanomaista ratkaisua. Talvisota merkitsi suurten sotaponnistelujen lisäksi myös yhteishenkeä kotirintamalla, jossa erityisesti naiset kunnostautuivat korvaamalla sotatantereella taistelevia miehiä niin maataloudessa ja teollisuudessa. Nimitys ”talvisodan henki” tarkoitti siis kaikkien osallistumista tavalla tai toisella. Talous joutui koetukselle talvisodan aikana, sillä sotaan oli huonosti varauduttu. Vaikka kotimainen tuotanto pysyi suhteellisen korkeana läpi sota-ajan, niin ulkomaankauppa romahti sodan aikana.

Talvisota päättyi maaliskuussa 1940 Moskovan rauhansopimukseen, jossa Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle laajan alueen Karjalassa, useita Suomenlahden saaria sekä pienempiä alueita muun muassa Sallassa. Lisäksi Neuvostoliitolle vuokrattiin Hanko 30 vuodeksi. Tällöin alkaneena välirauhan aikana Suomi koki itsensä edelleen jatkuvasti Neuvostoliiton uhkaamaksi.

Sen jälkeen, kun Saksa 22. kesäkuuta 1941 aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon, myös Suomi joutui pian uudestaan sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Sotaan lähtemisen taustalla oli vahva hyvityssodan tematiikka, menetettyjen alueiden takaisin valtaaminen ja myös vanhojen Suur-Suomi-aatteen nostalginen henkiinherättäminen. Näille tavoitteille oli Suomen kansan riveissä selvää halukkuutta
Jatkosota alkoi 25. kesäkuuta 1941. Kansan sietokyky joutui äärimmilleen, vaikka kyseessä olikin alusta alkaen enemmän hyökkäys- kuin puolustussota. Säännöstelyä tehostettiin, muun muassa keskeiset elintarvikkeet, kuten peruna ja kahvi tulivat säännöstelyn piiriin kesällä 1942. Taistelu jatkosodassa alkoi Saksan rinnalla, mutta sodan pitkittyessä tarve irtautua taisteluista kasvoi. Menestyksekäs alku taittui pian asemasodaksi. Vanhojen rajojen ylittäminen ja uusien alueiden valtaaminen sai esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan julistamaan Suomelle sodan.

Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtaja, entinen suurlähettiläs Heikki Talvitie ihmettelee suomalaisten vaihtuvia tulkintoja jatkosodan lopputuloksesta.

Suomi joutui 1944 tekemään pakkorauhan ja hävisi jatkosodan. Sittemmin Suomessa kehitettiin Talvitien mukaan versio, jonka mukaan Suomi saavutti jatkosodassa torjuntavoiton.

”Nykyinen tulkinta lähtee siitä, että Suomi voitti jatkosodan ja että muunlaisen loppupäätelmän esittäminen loukkaisi veteraanien kunniaa”, Talvitie hymähtää asiantuntijalausunnossaan, jonka eduskunnan puolustusvaliokunta pyysi häneltä valiokunnan käsitellessä hallituksen puolustus- ja turvallisuuspoliittista selontekoa.

Talvitien mielestä ailahtelevat tulkinnat kertovat siitä, että Suomessa harrastetaan moraalia nostattavaa verbaalista voimistelua.

Yksi  uhka: Venäjä

Kokenut diplomaatti on lukenut huolellisesti hallituksen selonteon. Hänen mukaansa selonteossa ”Suomella on yksi iso uhka ja se on Venäjä”.

Suomen ja Venäjän turvallisuusasemassa juuri mikään ei ole Talvitien mielestä olennaisesti muuttunut. Venäjän intressit Suomen suunnalla ovat yhä edelleen puolustukselliset.

”Toisin sanoen asia kiikastaa siitä kuka kontrolloi Suomen aluetta. Jos se on Suomi, niin mitään uhkaa ei kohdistu Venäjään joten Venäjäkään ei silloin uhkaa Suomea. Jos sen sijaan Suomi luovuttaa alueensa kontrollin Venäjän sotilaalliselle vastavoimalle tai jos Suomi luopuu suvereenisuudestaan, niin silloin Suomen alueesta tulee Venäjälle turvallisuusuhka ja sitä kautta myös Venäjän uhka Suomea kohtaan realisoituu”, Talvitie kirjoittaa lausunnossaan.

Talvitien mukaan oleellisinta nykytilanteessa on tajuta, että Suomen itsenäisyys on Venäjän intresseissä ”korkealla prioriteettilistalla”.

”Toinen oleellinen seikka on sen tosiasian ymmärtäminen, että Suomen omat tulkinnat siitä, milloin se menettää itsenäisyytensä tai milloin se luovuttaa alueensa kontrollin muille, eivät paina mitään tässä vaakakupissa vaan nämä tulkinnat ratkaistaan Venäjällä venäläisten arvioiden pohjalta.”
Jos Suomi luovuttaisi sotilaallisen kontrollin alueellaan ”muille” eli Natolle,  Talvitien mukaan Venäjä kohdistaisi Suomeen eurooppalaisessa suurkriisissä ensi iskun, josta Suomi ”nyt on vapaana”.

Venäjä-politiikka uusiksi

Talvitie antaa hallitukselle ja presidentille ”pinnoja” siitä, että Suomi hoitaa arktista politiikkaa kahdenvälisesti Venäjän kanssa eikä esimerkiksi EU:n verhon takaa.

Muutoin suurlähettiläs antaa huutia Suomen Venäjän-politiikalle. Politiikan sisältö ja toimintatavat pitäisi miettiä ”ihan uudelleen”, jotta Suomi saisi ulosmitattua hyödyllisiä asioita eikä olisi  EU:n jäsenmaiden päätöksentekojärjestelmän vanki.

”Tosin olemme jo ajaneet itsemme varsin vaihtoehdottomaan tilanteeseen verrattuna Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan”, Talvitie kirjoittaa.

Tätä pitää vahtia

Eurokriisin takia Saksan asema on nopeasti voimistunut, Talvitie huomauttaa. Saksan ja Venäjän yhteistyö on hänen mukaansa periaatteessa Suomen etujen mukaista.
”Historia on kuitenkin osoittanut, että tällä yhteistyöllä voidaan polkea myös Suomen intressejä. Siksi on tärkeätä, että meillä on hyvät ja itsenäiset suhteet molempiin voimakeskuksiin.”

Keskustelut Venäjän kanssa