Kelan uuden pääjohtajan mietteitä

 

 

Kelan uusi pääjohtaja patistaa työttömiä ilmaiseksi risusavottaan

  

Elli Aaltonen istui Lappeenrannan rautatieasemalla posliinimukillinen kahvia edessään. Oli perjantai 11. marraskuuta. Ihmisiä vilisi ympärillä, kun Aaltonen vastasi puhelimeen. Sen toisessa päässä oli sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee, jolla oli hyvä uutinen: tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli vihdoin nimittänyt Aaltosen Kansaneläkelaitoksen pääjohtajaksi.
















Käytännössä sosiaaliturvalokerosta poistuminen tarkoittaisi vastikkeettoman sosiaaliturvan, kuten vastikkeettoman työttömyysturvan, loppua. Työttömän tulisi tehdä päivärahansa eteen jotakin. Erityisesti pitkäaikaistyöttömät ovat pitäneet ajatusta pakkotyönä. Kritisoitu on myös muuta työtoimintaa sillä perusteella, että ne mahdollistaisivat normaalin palkkatyön teettämisen alhaisilla tukisummilla.

Aaltosen mukaan nykysysteemi tukee yhteiskunnallista syrjäytymistä, maksaa paljon eikä tuota mitään. Erityisesti häntä mietityttävät 20–35-vuotiaat kouluttamattomat tai vähän koulutetut työttömät.

”Jos se elämänkaaren väli menetetään, on sen jälkeen aika vaikea lähteä ponnistamaan eteenpäin.”


 Hienot on ajatukset rouvalla, en sitä kiistä, hän on vain noin 25 vuotta myöhässä noine ajatuksineen, kiitos silloisten ja sen jälkeen olleiden hallitusten markkina- hypetyksen. Hypetys jolla on ajettu suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa alas markkinavoimien alttarille. Jo Presidentti koiviston konklaavi päätös salata kansalta todellisuudessa, miksi pankit suojattiin, eikä tavalliset ihmiset saaneet muuta kuin helvetin kalliin laskun pankeilta käteensä. Yrityksiä meni nurin ja ihmiset joutui työttömiksi, sekä pankkien ulosottojen jälkeen luottotiedottomiksi vuosikausien ajaksi ja lainojen maksut nousi kohtuuttomuuksiin. Sitä maksetaan edelleen, ja se ei taida loppua koskaan, sillä tässä on menossa jo toinen sukupolvi, joka on jäänyt työttömäksi, ja jopa osalla on menossa jo kolmas sukupolvi ilman töitä, ei siinä mitkään risusavotat ilmaiseksi tehtynä houkuta, eikä anna toivoa.

 Sodan jälkeenkin oli työttömyyttä, mutta myös yritystä saada työtä aikaiseksi. Olen itsekin ollut työllisyystöissä -60 luvulla, mutta siitä maksettiin palkka, että jaksoi käydä, joten siitä oli todella molemmille osapuolille hyötyä. Mutta nyt kapitalistit on keksineet työllistää ilmaiseksi ja yhteiskunta maksaa vain työttömyyskorvauksen.  Miten voi tehdä töitä, ehkä jopa 150 km päässä kotoa, jos ei saa palkkaa siitä, että pystyy maksamaan matkansa? Täysin mahdoton yhtälö. Ja se kuuluisa risusavotta, siihen vaaditaan jo työkalut ja niiden käytön kouluttaminen, sillä ennen se taito kulki perheiden sisällä, kun oli tuttua touhua, nyt ei kaikki ole edes välttämättä pitänee sitä risua kourassaan.

 Jarin kuva kertoo kaikessa karuudessa sen, mihin työttömät on joutumassa ja joutuneet. Kymmenien vuosien jatkuva alasajo on tullut pisteeseen, jossa sitten on lopullisten leikkausten vuoro, kun leikataan loputkin työttömyyskorvauksesta pois ja seuraavaksi varmaan mennään aikaan feodaali Läänitetyillä mailla asui talonpoikia ja maaorjia, jotka viljelivät maata. Talonpojat olivat vapaita miehiä ja voivat muuttaa muualle halutessaan. Maaorjilla ei ollut muutto-oikeutta. Talonpojat ja maaorjat eivät omistaneet maata eivätkä saaneet sitä läänityksinä, ja he olivat sen vasalleja, jonka hallinnassa olevilla mailla he asuivat.Joten työttömistä tulee maaorjia pikku hiljaa, jos ei saada kelkkaa käännettyä ajoissa.