Olen vakaasti sitä mieltä, että asuinpaikan ympäristön sosiaaliset kontaktit ratkaisee paljon tulevaisuuden suunnitelmia lapsen mielessä, sillä jos lapsen kavereiden perheet on työväestöä, tai peräti työttömiä, jotka on jo syrjäytyneet työelämästä, niin se negatiivinen ilmapiiri vaikuttaa lapseen jopa niin paljon, että koulutus ei kiinnosta, ei edes välttämättä silloinkaan, kun vanhemmat sitä haluaisi. Tällöin helmien löytyminen tuosta joukosta on aina onnenpotku.
Kun vielä koulun rehtori, joka opettaa matematiikkaa ala-asteella ilmoittaa vanhemmille, että hänelle on ihan yksi ja sama, opiskeleeko oppilas, hän opettaa niitä, joita se kiinnostaa? Niin kuin kuulemma Jäkärlän koulun rehtori oli ilmaissut vanhemmille mielipiteensä koulussa opiskelusta. Siinä on jo vanhemmillakin vaikeaa auttaa lapsia koulutiellä eteenpäin, jos koulun kanta on tämä?
Kun elämän lähtökohdat ovat köyhyysrajan alapuolella, niin vaaditaan vanhemmilta melkein epäinhimilliset voimavarat, joilla edes yksikin lapsi saa korkeakoulutuksen. Siinä tulee myös lapsen ympäristö rasitteeksi, sillä köyhälistön alueilla ei korkeakoulututkinto ole se ensimmäinen asia josta puhutaan, ja jopa voi olla hävettävää puhua, että haluaa professoriksi, sillä ne kuuluu siihen halveksittuun yläluokkaan monen mielestä, ja sinne ei saa pyrkiä.
Samoin jengiytyminen on näillä slummitaajamilla yleistä, ja ihan oman turvallisuuden vuoksi on
kuuluttava joukkoon, jotta selviää pihalla kolhuilta. Joten nostan hattua ja kumarran hänen saavutukselle.
Käyhkön mukaan elämme erittäin yksilölähtöistä aikaa. Nuoriin on iskostettu ajatus, että vain omilla teoilla ja valinnoilla on merkitystä. Että kaikilla on mahdollisuus tehdä kaikkea, kunhan vain
tarpeeksi haluaa.
”Ei nähdä, että ihmiset tulevat erilaisista lähtökohdista ja sosiaalisista todellisuuksista. Ihmisillä on erilaiset mahdollisuudet tehdä valintoja ja erilaiset käsitykset itsestään”, Käyhkö sanoo.
”Luokkaeroja on hiljaa läsnä kaikkialla. On vaarallista, kun niitä ei haluta nähdä tai tajuta. Ihmiset pannaan syyttämään itseään, vaikka kyse on kulttuurisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta, yhteiskuntamme eriarvoistavista rakenteista.”
Talonmiehen tytär väitteli tohtoriksi ja törmäsi ulkopuolisuuteen – "Luokkaeroja on kaikkialla, ja on vaarallista, kun niitä ei haluta nähdä." | Luokkayhteiskunta | HS
tarpeeksi haluaa.
”Ei nähdä, että ihmiset tulevat erilaisista lähtökohdista ja sosiaalisista todellisuuksista. Ihmisillä on erilaiset mahdollisuudet tehdä valintoja ja erilaiset käsitykset itsestään”, Käyhkö sanoo.
”Luokkaeroja on hiljaa läsnä kaikkialla. On vaarallista, kun niitä ei haluta nähdä tai tajuta. Ihmiset pannaan syyttämään itseään, vaikka kyse on kulttuurisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta, yhteiskuntamme eriarvoistavista rakenteista.”
Talonmiehen tytär väitteli tohtoriksi ja törmäsi ulkopuolisuuteen – "Luokkaeroja on kaikkialla, ja on vaarallista, kun niitä ei haluta nähdä." | Luokkayhteiskunta | HS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti