Sananvapaus, onko sitä?

Jaana Kivi tiellä sananvapauteen

 

 

Kun on pelko, että katoaa, niin kopioin tämän tänne kertomaan suomalaisesta sananvapaudesta. 

Ylen uutistoimittajalla pitää olla sananvapaus kaivella epäselviä asioita esiin, ja siihen ei joku Monsanton lobbari saa nokkaansa pistää, ja vaikka pistääkin, ne se pitää potkia pois. Tällainen peli ei vetele, mitä tässä on tapahtunut. Vielä kun jostain saisi kyseiset dokumentit, niin taatusti tulisi julkaistua ne. Monsanto on varsinainen pirunpesä myrkkyineen, ja tämä kertoo kuinka vahvasti sillä on lobbarit täällä suomessakin jatkuvasti tarkkailemassa, ettei kukaan poliittisesti vaikutusvaltainen pääse heihin käsiksi.

Mitäs se käytännössä tarkoittaa? Monsanto valmistaa erilaisia kasvisuojeluaineita, sekä hyönteismyrkkyjä, eikä halua minkään sotkemaan maailmanvalta-asemaa siinä, ja pistää vaikka miljoonia kyykyttääkseen kaikki ne, jotka uskaltaa vastustaa sitä.

 

Ennen kuin jouduin vastakkain journalismin rajojen kanssa, en ollut miettinyt toimitustyöhön liittyviä rakenteellisia sananvapauskysymyksiä.

YLEn uutistoimittajalla on todella vahva status, joka pitää koko ajan täyttää. Se sitoo tiettyihin tapoihin kirjoittaa tai ilmaista itseään tai esiintyä tietynlaisena esimerkiksi somessa.

Tilanteeseen vaikuttaa myös koko uutiskielen diskurssi ja rakenne, joka on tavallaan myös oppi siitä, mitä voit tehdä uutistoimittajana.

Kritiikki vei kriisiin

Oma tilanteeni toimittajana kriisiytyi, kun kirjoitin neljä kriittissävytteistä artikkelia YLE:lle verkkoon TTIP:stä ja vapaakauppakuviosta. Ne olivat samalla ensimmäisiä artikkeleita, joita Suomen valtamediaan kirjoitettiin tästä aiheesta

Yhdessä näistä artikkeleista mainitsin, että "vapaakauppa lisää korporaatioiden patenttioikeuksia". Jutussa oli haastateltavina Martti Koskenniemi ja Markus Kröger, Suomen Akatemian tutkija. Siinä puhuttiin tosi kriittisesti välimiesmenettelystä ja siitä, miten patenttien kautta on haastettu valtioita oikeuteen esimerkiksi Etelä-Amerikassa.

Monsanton lobbarit iskivät

Artikkelissa käsiteltiin kolumbialaisia siemenviljoja. Mainitsin siinä nimeltä Monsanton yrityksenä. Se käynnisti todella laajan ja järjestelmällisen trollauksen Monsanton lobbareiden, tiettyjen tahojen toimesta.

Lobbarit lähestyivät suoraan minua ja esimiestäni Atte Jääskeläistä. He väittivät, että tämä juttu levittää valheellista tietoa ja uhkasivat viedä jutun JSN:ään.

Selvitin uhkaajien taustoja, ja selvisi, että hän on ns. nettitrolli. Tyypillisesti, kun Monsanton nimi nousee jossain esiin, hän vastaa siihen tarjoamalla Monsanto-myönteistä kuvaansa.

YLE oikaisi jutun

YLE päätti, että juttu oikaistaan, etenkin kolumbialaisia siemenviljoja koskeva kohta. Kun oikaisu oli tehty, se ei riittänyt, vaan pommitus virheellisillä väitteillä jatkui. Löytyi uusia kohtia, joihin tartuttiin ja väitettiin virheellisiksi.

Esimieheni vaati minut oikomaan kaikki kohdat, jotka lobbari osoitti mielestään vääräksi.

Olin siinä hetkessä tosi pettynyt. Mielestäni näin vastaamisesta vaatimuksiin syntyisi ikuinen kierre, jos myönnytyksiä lähdetään tekemään. Juttua oiottiin niin kauan, kun Monsantoa puolustava taho halusi.

Stubb ojensi aamiaisella

Tämän rinnalle nousi rinnakkainen konflikti TTIP-sopimuksesta. Stubbin erikoisavustaja ulkoministeriöstä lähestyi minua painostavilla viesteillään. Sain kutsun Stubbin järjestämään aamiaistilaisuuteen, jossa hän oli minua kohtaan erittäin vihjaileva.

Tilaisuuksien jälkeen kirjoitin vielä kriittisen jutun itse tilaisuudesta. Stubb puhui komission äänellä ja EU:n PR-strategian mukaisesti.

Stubb toimi ylhäältä annettujen käskyjen mukaan. Todella siis puhui komission suulla.

Tilanne oli tunnistettavissa, koska Wikileaks oli EU-komission linjan ja PR-strategian siihen, miten jäsenmaat julkisessa keskustelussa puhuvat TTIP:n puolesta. Viestitään ainoastaan positiivisia puolia ja korostetaan, että se tulee kasvattamaan taloutta, vientiä ja työllisyyttä. Kaikki negatiivinen puhe piti hiljentää, korjata ja ojentaa.

Kolumbialaiset siemenviljat

Se, millä oli oikeasti vaikutusta työskentelyyn, olivat kuitenkin kolumbialaiset siemenviljat. Jutun oikominen ei riittänyt. Jouduin seuraavaksi puhutteluun YLEssä.

Kävi ilmi, että saan suullisen varoituksen poliittisesti värittyneestä kirjoittelusta. Kysyin, että miksi? Mitä tämä tarkoittaa? Mistä tämä tulee? Vastattiin, että en nyt osaa sen tarkemmin määritellä, mutta kai se liittyy kolumbialaisiin siemenviljoihin?

Olin todella hämmentynyt. Seuraavassa vaiheessa sain vielä YLE:n sisältä puhelinsoiton, jossa annettiin ymmärtää, että olen tehnyt huonoa toimitustyötä ja haastatellut vääriä lähteitä, jotka ovat sanoneet vääriä asioita.

Kyse oli kuitenkin mielestäni siitä, että minun näkemykseni osui niin vastaan näkemyksiä, jotka siinä hierarkiassa olivat vallalla. Ja siitä syntyi valtavan iso yhteentörmäys rakenteiden ja minun välillä.

Seuraukset eivät jääneet tähän. Ohjelma, jota YLEllä tein ajettiin alas. Ei vain minulle, vaan koko tiimille tuli ilmoitus, että ohjelma lopetetaan. Minulta loppuivat myös työt.

Uutistoimitus ja valta

YLE:n uutistoimittajalla on paljon yhteiskunnallista valtaa. Äärimmäisen paljon yhteiskunnallista valtaa sillä statuksella.

Kun YLE:n uutistoimittajana sanoo jotain, jopa ministeri ei voi painaa marginaaliin sanottua kritiikkiä, koska se tulee niin vahvan statuksen takaa. Se tulee valtakoneistosta. Se on vallankäyttöä.

En kaihda puhua siitä vallankäytöstä nyt, kun olen oikeasti joutunut ajattelemaan valtaa tosi tarkasti ja monesta eri näkökulmasta sen jälkeen, kun olen kaiken tuon kokenut.

Voiko journalismi olla objektiivista?

Mielestäni journalismi ei voi olla objektiivista, koska se suodattuu subjektiivisen koneiston kautta. Se suodattuu sen rakenteen ja hierarkioiden kautta. Päätoimittajan ja muun koneiston kautta.

Arvovalintoja tehdään koko ajan kaikilla tasoilla ja ne ovat jonkun arvovalintoja.

Ei voi väittää, että kaikki mitä me annamme ulos on objektiivista. Se ei yksinkertaisesti ole objektiivista.

Valikoivaa journalismia

Koko rakenne, mihin ajankohtaisjournalismi sitoutuu on valikoivaa. Media valitsee ne, joille se antaa tilaa julkisuudessa.

Kuka saa mediassa tilaa? Kuka kutsutaan studioon? Kuka saa asiantuntijalausunnot?

Vaikka kutsuttaisiin eri näkemyksien edustajia, asetelma ei siltikään ole välttämättä tasapuolinen.

Millainen asiantuntija esimerkiksi kutsutaan puhumaan? Saavatko he tasapuolisesti kysymyksiä ja vastauksia? Mikä on se asetelma? Ovatko haastateltavat tasa-arvoisia siinä tilanteessa?

On vaikeaa ajatella, että joku toimittaja tässä tilanteessa ajattelee, että hän ei ole poliittinen toimija. Arvovalinnat ja asiantuntijoiden valikointi johtavat siihen, toimittaja on monessakin ulottuvuudessa poliittinen toimija. Ei voi pestä omaa rooliaan epäpoliittiseksi taustalta.

Päivystävät dosentit

Kenelle media antaa tilaa? Siihen vaikuttaa mielestäni paljon se, että ketkä siellä ovat ennenkin olleet puhumassa. Ketkä tiedetään nopeasti toimituksen syklissä luotettaviksi lähteiksi.

Toisaalta ei nähdä sitä, että on myös asiantuntijoita, joilla on halu ylläpitää vallitsevaa valta-asetelmaa. Asiantuntijoita, jotka haluavat olla koko ajan esillä.

Riskejä ei haluta ottaa. Toimittajat eivät ole varautuneet siihen, että yhtäkkiä tuleekin joku mielipide tai näkökulma, johon ei ehkä ollakaan tutustuttu niin paljon, koska ei ole ollut aikaa tutustua.

Voisiko media uudistua?

Mikä on tärkeää journalismin tulevaisuudelle? Rehellisyys ehdottomasti. Rehellisiä itselle. Rehellisiä ulospäin. Ilmapiiriä ja median rakennetta pitäisi puhdistaa. Toivon, että tulee olemaan toimittajia, jotka pyrkivät uudistamaan median rakenteen.

Uskon vakaasti, että sellainen toimittajasukupolvi tulee vielä, joka on kyllästynyt tähän ja tulee olemaan rehellinen ja avarakatseinen aidosti. Jossa ei heti heitetä objektiivisuuden viittaa harteille ja sen jälkeen kieritä sen viitan alla, ja perustella sillä automaattisesti kaikki valinnat, mitä tehdään.

Tiedostetaan, että objektiivisuus voi olla kaunis pyrkimys, jota kohti mennään, mutta samalla tiedostetaan, että se ei välttämättä toteudu arjessa. Resurssit, rahoittava taho ja omistussuhteet vaikuttavat. Ne pitää tiedostaa.